Tusinaviihteen nauttiminen viihteenä

Keskustelua pintaa syvemmältä.

Valvojat: Animeunionin Foorumiaktiivit, Arcadia-aktiivit

Avatar
Lmmz
Otaking
Viestit: 521
Liittynyt: La Tammi 11, 2003 17:34
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Tusinaviihteen nauttiminen viihteenä

ViestiKirjoittaja Lmmz » Ke Tammi 30, 2008 20:41

Avataanpa keskustelu tällä uudella uljaalla alueella nyt tällaisella redundantisti otsikoidulla ketjulla.

Katselin pitkästä aikaa wanhaa kunnon Slayersia (tarkemmin ottaen kolmatta "Try"-kautta), jossa D&D -kliseiden ja halvan animaation päälle on rakennettu ihan viihdyttävä, joskin itseään toistava huumorifantasiapläjäys. Hemmetti, sehän koukutti taas oikein kunnolla sopivina muutaman jakson satunnaisina päiväannoksina nautitttuna. Kuitenkaan sarjassa ei minusta ole mitään maata järisyttäviä monitasoisia teemoja, animaatio on kehnoa ja samoja vitsejä kierrätetään urakalla. Silti havaitsin, että sehän on ihan viihdyttävää.

Vaan mitenköhän kävisi näiden nykypäivän vastaavien miljoonan jakson sarjojen kanssa, esimerkiksi Naruto, BLEACH tai One Piece? Olen kaikkia muutaman jakson verran alusta katsonut, eivätkä ne ainakaan vielä ole tehneet samanlaista vaikutusta. Mutta onkohan tässä kyse enemmänkin ennakkoasenteesta (tai jopa piilevästä ah niin pahasta elitismistä), vai ovatko klassikkopuupääkomediat oikeasti parempia?

Ydinajatuksena on, että löytyykö näistä selkeästi liukuhihnatuotantona tehdyistä sarjoista laajemminkin animea (ja muitakin kulttuurituotteita) seuranneelle siis lopulta mitään annettavaa? Uutuutta tuskin, mutta jos hyväksytään alusta lähtien, ettei sitä ollakaan hakemassa. Pystyykö näiden kanssa laittamaan aivot nollille ja ottamaan ne sellaisena kuin ne on tehty - helposti pureskeltavana viihteenä pienissä paloissa kerrallaan? Vai onko tuloksena vain itsensä pakottamista väkisin katsomaan jo moneen kertaan nähdyt juonikuviot ja vitsit uudestaan, kenties vielä aiempaa heikompana esityksenä?

Ainakin mechamätöissä tunnutaan minusta kehittyneen sisällön monipuolistuessa, animaation parantuessa ja kliseiden pehmentyessä. Verrataanpa vaikka Gundam 0079 - Gundam Wing - Gundam SEED -jatkumoa (jotka eivät kaikki ole kuitenkaan suoria remakeja, vaikka samoja ideoita pyöritelläänkin). Toimisiko sama ideoiden "jalostuminen" myös actionhuumoriin?
Kosmos on laaja. | Tutturuu!

Avatar
isokana
Viestit: 1121
Liittynyt: Su Joulu 12, 2004 18:08
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

ViestiKirjoittaja isokana » To Tammi 31, 2008 00:51

Aluksi pitää hiukan ihmetellä Slayersin rinnastamista OP/Naruto/Bleach-akselille (ONB). Jokaisessa toki on mukana toimintaa ja huumoria, mutta Slayersin varsinainen myyntivaltti on sen fantasian parodiointi. Siitä nauttiminen edellyttää katsojalta jonkinlaista ennakkotietoa siitä, mitä fantasiamaailmasta odottaa. Vaikka ONB sisältää myös tiettyjä myyntivaltteja (merirosvot, ninjat, shinigamit), niin niissä on huomattavasti enemmän läsnä shounenille ominainen vahvemmaksi ponnistelu ja itsensä ylittäminen, eivätkä vaadi suurempia pohjatietoja (no, ehkä One Piecen tapauksessa on edullista tietää, että oikeat merirosvot olivat inhoja tyyppejä). Pistäisin nämä siis eri koreihin.

Mutta olisiko ONB:stä sitten viihdyttämään? Tai niiden perillisistä? Ehkäpä hyvinkin. Katson tuon lajityypin alkaneen Dragon Ballista ja jos vertaa näitä kolmea siihen, niin edistystä on tapahtunut. OP on ottanut DB:n alun rennon otteen ja soveltanut sitä suurempiin kuvioihin, Narutossa on huomattavasti eläväisemmät hahmot ja Bleachissä kerrottiin välillä jopa hyvinkin mielenkiintoista tarinaa (Soul Society). Jos otetaan Lmmz:n Gundam-vertaus avuksi, nyt ollaan keskimmäisellä askeleella. Seuraavan sukupolven megasarjat saattavat sisältää... no sitä samaa, mutta paremmin tehtynä.

Tästä pääsemmekin vastaamaan kysymykseen, onko näistä samaa kierrättävistä sarjoista mihinkään. Laatu on se mikä ratkaisee. Tosiaan tuskin yksikään voittopuolisesti ystävyyden tärkeyden ja itsensä ylittämisen ympärillä pyörivä sarja tule tarjoamaan mitään uutta vuosikausia erilaisia sarjoja seuranneelle. Mutta se voi saada katsojan nauttimaan niistä uudella tavalla tarjoilemalle ne uudessa näyttävässä kuosissa. Luomaan ainakin illuusion tuoreudesta. En nyt tarkoita pelkästään sitä animaation laatua, vaan myös tarinankerronnan sujuvuutta, ympäröivän maailman toimivuutta yms. Slayersin tapauksessa tämä olisi juuri herkullinen fantasiamaailma. Korvaa fantasia Tokiolla ja lukioympäristöllä ja muistaisiko kukaan enää Slayersiä? Tuskin. Wanhat jutut on paljon helpompi niellä, jos niiden ympärille on kiedottu yksikin uusi juttu tai yksinkertaisesti karkkipaperi. Nykyinen liukuhihnamalli vain ei tähän paljon mahdollisuuksia anna. Varmasti jokainen pitempiä sarjoja seurannut on huomannut animaation tason ailahtelun ja filleriongelman, kun mangaa ei voida ottaa kiinni. Yksikin särö ja kaikki kliseet hyppäävät päin naamaa ja nautintokäyrä putoaa alas (taseisesti rupuiselta näyttävän sarjan voi hyväksyä paljon helpommin, varsinkin jos tietää sen olevan vanha). Aivot nollalle asenne tuskin toimii, koska näissä uudemmissa sarjoissa on sen verran muutakin sisältöä pelkkään räiskeeseen verrattuna, että väkisinkin synapsit välkkyvät jossain kohtaa. Ja tarina lagaa sen verran pahasti, että nollan pitäminen niin pitkään saattaisi aiheutta aivovaurion.

Kyllä sitä henkilökohtaisestikin toivoisi, että vastaan tulisi sarja, jossa olisi läsnä kaikki mahdolliset kliseet ilman parodiaa, mutta silti niin hyvin tehtynä, ettei siitä jaksaisi välittää. Se olisi jo jotain.
MyAnimeList
Friends? If you're talking about henchmen, I've got lots of those.
I wanted to mess with your mind a bit. Sorry.

Avatar
Tsubasa
Viestit: 631
Liittynyt: Pe Loka 24, 2003 19:05
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Tusinaviihteen nauttiminen viihteenä

ViestiKirjoittaja Tsubasa » To Tammi 31, 2008 07:57

Lmmz kirjoitti:Mutta onkohan tässä kyse enemmänkin ennakkoasenteesta (tai jopa piilevästä ah niin pahasta elitismistä), vai ovatko klassikkopuupääkomediat oikeasti parempia?

Eiköhän tähän vaikuta suurelta osalta myös se vanha kunnon nostalgiafaktori. Allekirjoittanutkin pystyy jostain kumman syystä sulattamaan paljon paremmin sitä Takahashin sarjaa jolla tuli mangaharrastuksensa aloittaneeksi, mutta tässä uudemmassa toistuvuus tökkii pahemman kerran.

Tiedä häntä sitten ovatko Ranma 1/2:n premissit sitten jotenkin periaattellisesti Inuyashaa paremmin ikuisuusjuonenkuljetukseen sopivat - kuten eräässä vaiheessa arvelin - koska nyttemmin suomennosta selaillessa sen kaavamaisuuden huomaa niin kovin helposti. Todennäköisesti syy piilee kuitenkin ensin mainitussa teoriassa.
Viimeksi muokannut Tsubasa, To Tammi 31, 2008 22:01. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Avatar
Laurel
Viestit: 789
Liittynyt: La Tammi 08, 2005 03:23
Paikkakunta: Kouvola
Viesti:

ViestiKirjoittaja Laurel » To Tammi 31, 2008 10:44

Tusinaviihteen ansiohan on se, että laatuviihde erottuu siitä edukseen.

Tätä probleemaa voisi verrata vaikka Suomessa käytössä olevaan ylioppilasarvosanasysteemiin. Oppilasta ei arvostella tämän omien kykyjen mukaan vaan suhteutetaan yksilön taso kokonaistasoon. Eli komparaatiossa keskinkertainenkin oppilas erottuu heikosti suoriutuvien joukosta edukseen tai vastaavasti hyvin suoriutuneiden joukossa epäedukseen. Näinollen mielestäni laatuvihteenkin määrittää pitkälti muun tarjonnan taso. Olisiko esim. "Mononoke-hime" niin loistava ja merkittävä teos ilman tusinaviihdettä? Enpä usko.

Sitä en ymmärrä, miksi tusinaviihde sitten saa niin paljon kritiikkiä osakseen. Jokaisesta viihteen muodosta etsitään aina sitä kolmatta tasoa, mutta jos animaatioviihde olisi huonoimillaan Satoshi Konia tai Hayao Miyazakia, se olisi jo turhankin hengästyttävää. Karkilla jaksaa siis herkutella niin kauan kunhan sitä ei syö liikaa.

Minusta tusinaviihteestä voi tosiaan nauttia silloin, kun ei etsi siitä mitään kosmista merkityksellisyyttä vaan ottaa sen rehellisenä viihteenä, jonka yksinkertainen ansio on se, että se on viihdyttävä.

Siitä en ole niinkään varma, onko edes lähtökohtaisesti mahdollista, että OP:n kaltaiset kolossaalisten mittasuhteiden sarjat voisivat edes olla laatuviihdettä, koska niitä ei ensinnäkään ole sellaisiksi edes tarkoitettu. OP on kulutusviihdettä. Tietyt episodit voivat sarjan itsensä sisällä olla hyvinkin oivaltavia, mutta konkreettista materiaalia suhteessa idean ympärille rakennettuun ilmaan on yleensä liian vähän.

Ylipäätään olen kuitenkin sitä mieltä, että laatusarjoja pitäisi arvottaa eri kriteerein kuin tusinaviihdettä. Laadusta saa täysin eri kiksit kuin aivojen nollaamiseen tarkoitetusta möhnästä - eikä ole lainkaan poissuljettua, etteivätkö kumpikin voisi olla täysin yhtä viihdyttäviä. Pidän kummastakin, mutta eri syistä, ja ilman toisen tuomaa vaihtelua, en jaksaisi toista.

Avatar
Olke
Viestit: 274
Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 21:36

ViestiKirjoittaja Olke » To Tammi 31, 2008 18:03

Aivan ensiksi tuli mieleen, että onko edes mahdollista nauttia jostain, jos sitä alkaa katsoa sillä ajatuksella, että möhnäähän tämä on, mutta katsonpa silti paremman tekemisen puutteessa. Sitten muistui mieleen Naruto, jonka fillereitä katsoin pitkälle juuri tuo ajatus pääkopassa. Tosin Naruton kohdalla katsomishaluihin vaikutti myös pieni toivo siitä, että juuri tämä jakso voisi olla fillerit päättävä tai part 2:n aloittava jakso. Sitten jossain vaiheessa taidettiin ilmoittaa Shippuudenille virallinen alkamispäivämäärä, enkä sen jälkeen viitsinyt fillereitä kovin pitkään katsoa.

Toinen vastaava kokemus oli One Piece. Heti alkujaksosta alkaen ajattelin jokaista jaksoa katsoessa, että tämä on silkkaa kökköä mangan rinnalla. Silti katsoin. Jälleen kerran katseluhaluihin vaikutti myös toinen syy. Paloin halusta tietää, mitä tapahtui n:nnen suomeksi ilmestyneen voluumin jälkeen, ja anime tuli ja pelasti. Tämäkin katselu loppui sitten jossain vaiheessa, kun sain tietää skanlaatioista. Ja koska luin mangaa mieluummin kuin katsoin animea, jäi Luffyn animoitujen seikkailujen seuraaminen siihen. Uskoisin kuitenkin voivani nauttia One Piecen animeversiosta nytkin. Tosin juurikin vain pieninä annoksina silloin kun ei ole juuri parempaakaan tekemistä.

Ajattelisin, että ikuisuussarjojen animeversiot ovat tehty ennemminkin manga-sarjan faneille kuin animea katsoville yleensä. Naruton, One Piecen ja Bleachin animesarjoissa kiehtoo varmasti (muitakin kuin minua) se, että mangasta tutut taistelut voi nähdä animoituna. Bleachista en tiedä, mutta Naruton Naruto vs Sasuke-taistelu mangan part 1:n lopussa oli ehkä näyttävämpi animessa kuin mangassa. "Ehkä" siksi, etten muista tarkasti, molempien katsomisesta/lukemisesta on sen verran pitkä aika. Tosin sen verran voisin sanoa varmuudella, että edellä mainitussa taistelussa itse tappelukohtaukset olivat näyttävämpiä kuiun mangassa. Kokonaisuutena taistelun animeversion arvoa vähentää loputtomalta tuntuvat flashbackit. Jos ikuisuussarjojen animeversioista ottaa suosikkitaistelujen näkemisen animoituna pois, niin eipä siihen taida jäädä kovin paljoa jäljelle. Hahmot on yleensä piirretty mangassa paremmin kuin animessa, joten juoneen kuuluvat hengailut ja muut slice-of-life-hetket lukee sitten mieluummin mangasta. Tällä haen nyt siis sitä, että tuskinpa esimerkiksi One Piece/Naruto-mangaa lukematon enemmän animea katsonut ihminen jaksaisi kovin kauaa kummankaan animeversiota katsoa. Animaatio ei ole kovinkaan hyvää, ja pahimmillaan luvassa voi olla lähestulkoon pelkkää seisoskelua monen jakson ajan.

Avatar
Bitten
Viestit: 160
Liittynyt: Ke Syys 28, 2005 13:47
Viesti:

ViestiKirjoittaja Bitten » To Tammi 31, 2008 18:32

Ennakkoasenteiden lisäksi näihin liukuhihnasarjoihin tykästymiseen vaikuttaa myös se, kuinka on "kehittynyt" katsojana. Otetaan esimerkki: Pikku-Kalle löytää 12-vuotiaana animen, kun kaveri suosittelee hänelle Narutoa. Naruto on tietenkin hänen mielestään todella hyvä.

Hän alkaa kerätä mahdollisimman paljon samankaltaisia shounen-mättöjä, koska hän on alkanut pitää niistä. Lopulta hän kuitenkin pikkuhiljaa tutustuu muihinkin laisiin sarjoihin, kuten Cowboy bebopiin tai Saikanoon. Hänen makunsa voi hyvinkin alkaa muuttua ja lopulta shounen-mätöt tuntuvat puuduttavilta ja itseään toistavilta. Enää hän ei välttämättä voi nauttia edes suhteellisen hyvistä shounen-mätöistä. Hänen makunsa on kehittynyt.

Sitten on vielä "otakufaktori" (tarkoitan tässä nyt otakulla henkilöä, joka on hyvin kiintynyt johonkin asiaan, en siis anime- ja mangafania). Otetaan taas Pikku-Kalle kehiin: Hänen ensimmäinen animensa oli Naruto. Se oli yksi parhaista animesarjoista, mitä hän on nähnyt ja paras shounen-mättö, mitä hän on nähnyt (lue tsubasan viesti "nostalgiafaktorista").

Joihinkin elementteihin Pikku-Kalle ihastui ensinäkemältä, olkoon yksi niistä elementeistä vaikka ninjat. Hän ihastui Naruton ninjoihin, mutta se ihastus vaikuttaa laajemminkin. Hän alkaa ahmia kaikkea animea ja mangaa, missä vain on ninjoja: Ninja Scroll, Basilisk jne. Hänet on ikuisesti tuomittu ninjaotakuksi.

Ja sitten on vielä "cool-faktori": Pikku-Kalle voi ihastua jossain sarjassa johonkin elementtiin, johon hän on jostain syystä kiintynyt. Esim. Hän voi ihastua Shagukan no Shanaan, koska Shana on niin "cool" tai muuten vain hän kiintyy yhtäkkiä Shanaan. Syy siihen kiintymiseen voi jäädä hämärään Pikku-Kallellekin.

Tämä "cool-faktori" liittyy "otakufaktoriin", sillä molemmat aiheuttavat samanlaisia tuntemuksia jotain tiettyä sarjaa tai elementtiä kohtaan.

TLein
Viestit: 371
Liittynyt: Ma Heinä 21, 2003 22:02
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja TLein » To Tammi 31, 2008 22:18

Yksi asia, joka ehkä jää vähän itsestään selvänä usein huomioimatta, kun puhutaan siitä miten tylsiä nämä 'elämää tylsemmät himopitkät mättösarjat' ovat verrattaessa itse kunkin mieltymyksen mukaisiin helmiin on se, että näitä brändättyjä 'himosarjoja' tulee Japanin televisiossa monena päivänä viikkossa. Vaikka näissä voikin olla reilusti suurempi budjetti kuin esimerkiksi Slayersin eri kausissa, voi hyvin laskea, että jos kaudessa näytetään vaikkapa 56 jaksoa + jouluspesiaalit, niin ei siihen voi saada samanlaista tiukkaa jännettä ja virettä kuin sarjassa, jota tehdään 13 jaksoa kautta kohti.

Toisaalta juuri tämän massaviihteen tärkein tehtävähän ei ole myydä itse sarjaa, vaan pitää kuluttavan massa mielessä että juuri tämä brändi on se, minkä oheiskrääsää he haluavat kotiinsa tilaa viemään. (Vrt transformers, Master of the Universe pitkitettynä lelumainoksena).
-Setä_Gin
Don't drink and derive, because Alcohol and Calculus don't mix!

Avatar
Krypfto
Viestit: 369
Liittynyt: To Marras 02, 2006 14:23
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

ViestiKirjoittaja Krypfto » Pe Helmi 01, 2008 00:06

Näkisin Laurelin ehdotuksen "laatusarjojen" ja "tusinaviihteen" arvioimisen eri kriteereillä varsin hyväksi ideaksi, vaikka en niiden suhdetta niin vastakohtaisena pidäkään. Kyse on pikemminkin genre-eroista; hyvä romanttinen komedia on erilainen kuin hyvä kauhuleffa on erilainen kuin hyvä avantgarde-lyhytelokuva. Onko lopulta mitenkään mielekästä käsitellä Mononoke-himeä, Shakugan no Shanaa ja Narutoa jollain tapaa samaan ryhmään kuuluvina?
Yhteiskunnan vihollinen numero !!!
Illuminated realization number one: You are the only light there is for yourself, my friend.

Avatar
Laurel
Viestit: 789
Liittynyt: La Tammi 08, 2005 03:23
Paikkakunta: Kouvola
Viesti:

ViestiKirjoittaja Laurel » Pe Helmi 01, 2008 00:55

Krypfto kirjoitti:Kyse on pikemminkin genre-eroista; hyvä romanttinen komedia on erilainen kuin hyvä kauhuleffa on erilainen kuin hyvä avantgarde-lyhytelokuva. Onko lopulta mitenkään mielekästä käsitellä Mononoke-himeä, Shakugan no Shanaa ja Narutoa jollain tapaa samaan ryhmään kuuluvina?

My point exactly. Tietyllä tavoin jokainen animaatio rankentuu samoille puitteille, mutta ne sisältävät myös paljon elementtejä, jotka eivät ole suoraan verrannollisia toisiinsa. Kuten mainitsemasi genret. Mononoke-himeä ja Narutoa voi verrata vaikka animaatioteknisesti toisiinsa, mutta jos arvostelija lähestyy näitä kahta sillä periaatteella, että kumpi toimii paremmin komediana, niin luulisi olevan selvää, ettei Mononoke-hime kuulu tähän vertailuun. Sitä ei ole komediaksi tarkoitettu, vaikka se saattaisi komediallisia elementtejä sisältää.

Olkelle: OP on kertakäyttöistä kulutusviihdettä, kuten Gin-ojisan totesi. Aluperinhän suurin osa suosioon nousevasta shoonenista julkaistaan puhelinluetteloformaatissa, jotka yleensä kertalukemisen jälkeen joutavat kierrätykseen. Joku isompi tuotantoyhtiö saattaa haistaa rahastuspotentiaalisuutta tällaisessa sarjassa, jolloin siitä tehdään yli 200-jaksoinen animespektaakkeli, jolla rahastetaan oheistuotteilla sen aikaa, kun seikkailu hinaa status quo -tilassaan. Kun myynti laskee tarpeeksi paljon, niin taiteilijalta tarinoita tilaava taho käskee laittaa pillit pussiin ja päättää tarinan.

Avatar
niidel
Viestit: 287
Liittynyt: Ma Syys 19, 2005 01:04
Paikkakunta: Helsinki / Turku
Viesti:

ViestiKirjoittaja niidel » Su Helmi 10, 2008 01:47

Ah tusinaviihde, tuo Suuri Este animefanituksen jatkumiselle! Itse asiassa tämä tuntuu olevan se, mihin vähän kauemmin harrastaneet lopettavat - siinä vaiheessa, kun animea/mangaa on sen 2 - 3 vuotta harrastanut, huomaakin, että "tämä olikin tässä". Uutuudenviehätys on poissa ja animen kliseisyys ja itseääntoistavuus iskee naamaan kuin naapurin kaksimetrinen korsto vaimoaan rappukäytävässä.

Nostalgiafaktori on taatusti asia, joka vaikuttaa. Vai miksi muuten Final Fantasy 7 olisi kaikkien aikojen suosituin Final Fantasy (Lähde: Pelit.fi:n kysymys 4.2., Final Fantsasy 7 sai 33,1% äänistä, toisena Final Fantasy 10 joka sai 4,5% äänistä... kokonaisuudessaan ääniä annettiin 2875)? Voisikohan olla, että Suuret Massat saivat vasta sen ensin käsiinsä? Itse ainakin seison tämän teorian takana kuin isoisämme aikoinaan Tali-Ihantalan taisteluissa!

"Viihde" ei kuitenkaan aina ole viihdyttävää. Esimerkiksi Initial D ja Samurai Deeper Kyo ovat molemmat rakenteeltaan teoriassa samanlaisia sarjoja - Initial D:ssä (melkoisen) ylivoimainen Takumi ajaa autoa muita vastaan ja voittaa, Samurai Deeper Kyossa (melkoisen) ylivoimainen Kyo taistelee muita vastaan ja voittaa. Mutta siinä, missä Initial D:n 4. kausi meni tuossa joku vuosi - pari sitten oikein viihdyttävänä, kun taas niin paljon rakastamani Samurai Deeper Kyo -manga on niin tylsä, että luen sitä vessassa ja vain silloin kun en saa unta ja tulee Isompi Hätä. Tässä onkin juuri se kaikista hankalin asia: mikä tekee tusinaviihteestä hyvää tai huonoa? Voi olla, että tähän on mahdoton vastata kattavasti, koska jos se olisi mahdollista, eihän meillä olisi kuin hyviä sarjoja... yksi osa ongelmaa on aivan varmasti se muoto, miten mangaa valmistetaan. Ja nimenomaan valmistetaan, sen piirtämisessähän on Ylemmillä Tahoilla huomattava määräysvalta sen suhteen, mitä tehdään. Jos sarja ei kiinnosta lukijoita, sarja (ja tekijä) pellolle (koska pitää saada kivoja sarjoja joista voidaan myydä oheistuotteita, kuten Laurel sanoikin...). Toisin sanoen piirtäjille jää ehkä turhan vähän tilaa toteuttaa omia visioitaan.

Tämäkään ei toisaalta selitä sitä, miksi sitten joku toinen tusinaviihde voi olla parempaa kuin toinen tusinaviihde... emme ehkä saa koskaan tietää ;)

Siitä olen kuitenkin aivan samaa mieltä, että on turhaa vertailla erilaisia, "eritasoisia" sarjoja keskenään - jos sarja on miljoonaosainen tusinashounentoimintamättö, se voi olla viihdyttävä miljoonaosainen tusinashounentoimintamättä. Mutta ei sitä kannata verrata johonkin eksistentiaalisuuden ongelmia käsittelevään Kon-teokseen, oli se sitten hyvää tai huonoa Konia, koska siinä tapauksessa toinen niistä häviää, yllättäen, koska omena on parempi omenana kuin appelsiini, ja appelsiini on parempi appelsiinina kuin omena.
Bubukuuti | niidelj@Twitter | jussikari.fi | Desuconin ex-pääjärjestäjä | lovers gonna love


Palaa sivulle “Arcadia”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija