Aniki

Japan Popin uusin numero on tässä ainakin jo osalle tilaajista tullut ja ensi viikon aikana on saapumassa myös hyvinvarustettuihin lehtipisteisiin. Koska tuosta eteenpäin lehti on sitten helposti saatavilla tutustumista varten, mahdollisuus maksuttomien näytenumeroiden tilaamiseen päättyy lehtipistejakelun alkamisen myötä.

Valitettavasti isomman lehden painatuskustannukset osoittautuivat odottamattoman suuriksi, joten sivumäärässä joudumme palaamaan takaisin 68 sivuun. Mutta toisaalta nyt on lehti sitten täynnä entistäkin tiukempaa asiaa.

Tässä numerossa ollaan kirjallisissa tunnelmissa Helsingin ja Turun kirjamessujen, bestsellerkirjailija Banana Yoshimoton sekä Harlekiini-mangan merkeissä. Myös vampyyrit ovat liikkeellä Vampire Hunter D:n, Chibi Vampiren, Gacktin Diabolos-albumin sekä Trinity Bloodin ensimulkaisun voimin. Musiikkiosiossa haastatellaan the Gazetten Rukia ja Kaita sekä ruoditaan Dir en greyn Tavastian-keikkoja. Tee-se-itse-ihmisille ovat tarjolla uusimpien suomenkielisten mangapiirrosoppaiden sekä Cosplay - Catgirls and Other Critters -kirjan arvostelut. Tekno-Kekko osallistuu japaninkurssille ja kirjeenvaihtajamme käy puolestaan mangakahvilassa. Sarjakuvapuolella vierailee Narullan kaverina Verna Jääskisen Hylätyt. Ja paljon muutakin toki mahtuu tämän numeron kansien väliin, tarkemmin voi lehden sisältöön tutustua Japan Popin www-sivuilla.

Mutta nyt sana on taas vapaa ja niin kiitokset kuin kritiikitkin otamme mieluusti vastaan.

Mauno Joukamaa
2. päätoimittaja
Japan Pop

Eikö tuo "En ole vielä lukenut" -vaihtoehto ole vähän hankala, koska pollissa saa äänestää vain kerran, niin sitten kun ihmiset ovat lukeneet lehden, he eivät enää voi antaa mielipidettään.

Juu, onhan tuossa tietty tuo huono puoli, mutta toisaalta ajattelin, että se olisi hyvä olla tuossa mukana varmuuden vuoksi. Jos nyt tuohon äänestykseen kuitenkin näyttää pelkästään vain "En ole lukenut" -vastausta tulevan, voihan sen sitten poiskin ottaa.

Pienen selailun ja osittaisen lukemisenkin jälkeen vaikuttaa taas ihan mukavalta numerolta. Paljon tekstiä = plussaa.
Heti aluksi tosin silmiin pisti The Legend of Zelda: Phantom Hourglassin arvostelu ja päättömältä vaikuttava arvosana. No teksti oli juuri niin päätön kuin osasin arvatakin (kahden sivun arvostelussa, ei mainita lainkaan esim. nettipeliä?), mutta toisaalta eihän tätä lehteä peliarvoselujen takia tilatakaan. Eriäville mielipiteille on tietenkin aina tilaa, mutta jos kyseisen pelin ostamista harkitsee niin kannattaa ehkä tutustua muihin yhtenäisesti eri mieltä oleviin arvosteluihin.

Aika varmasti paras numero tähän mennessä. Nyt ei kai kenelläkään ole enää epäilystä siitä, mistä Japanpoppi juttunsa vastaisuudessakin tekee. Näköjään ihan oikeasti japanista ja kaikesta mitä sen fanitukseen kuuluu. Kolmosnumero muutenkin vaikuttaisi olevan sellainen "lopullinen" muoto lehdestä, mikä on myös erittäin hyvä asia. Arvosteluissa on tosin edelleen pientä hajontaa, mutta enimmäkseen nekin kulkevat yleisen mielipiteen kanssa käsi kädessä. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono. Tulevaisuus näyttää. Edelleen silti tarvitaan paljon enemmän tuntemattomampien only enkku/jap mangojen ja animujen arvosteluja.

Tuo Zeldan arvostelun olisi myös voinut antaa jollekiin, joka on trüü zelda-fani, jolloin arvosanaksi olisi tullut 6/5 pts. Mutta on se noin hyvä, koska omasta mielestänikään ei kyseessä ole kuitenkaan mikään paras zelda. Molemmat miinukset kuitenkin ainakin osittain allekirjoitan, jälkimmäisen enemmän.

Kokonaisuutena erittäin hyvää luettavaa. Kestotilaus jatkuu samaan malliin.

Kiitos palautteestasi.

Kuten olet saattanut muistakin arvioista lukea, nettipelin mainitseminen vaikuttaa melkoiselta muodollisuudelta. Osin tästä syystä nettipeli mainitaan ainostaan arvostelun pelitiedoissa, osin arvostelun tilanpuutteen takia.

Nettipeli on mielestäni tarpeeton lisä - jos etsit kriitikoiden mediaanimielipidettä asiasta, en liene tällä kertaa yksin. Yksinkertainen idea, minuuteissa laskettavaa mielenkiintoa; sen jälkeen tavispelaaja unohtaa koko nettipelimahdollisuuden olemassaolon. Mitä lukija kostuisi tällaisesta informaatiosta? Eikö mainitsematta jättäminen aja saman asian: nettipelimahdollisuus ei ole edes mainitsemisen arvoinen seikka?

Tällaiset asiat pyritään, kaikesta huolimatta, ilmoittamaan arvostelussa. Pelitiedot ovat pienellä fontilla, ja varsinkin kuuluisan nimikkeen arvostelussa kaikesta on hyvä mainita jotakin, sillä lukijan/pelaajan eriävä mielipide saanee vain lisätulta arvosteludetaljien "vajeesta". Toisin sanoen: mielipiteesi on huomioitu. :)

Pidän itseäni "trüü zelda-fanina". Valtavirrasta poikkeavan mielipiteen ja arvosanan allekirjoitan, mutta väitettä "päättömästä tekstistä" en, sillä mielestäni arvostelu on perusteltu. Onkohan joku muu jälkimmäisestä eri mieltä?

Olen sitä mieltä, että ellei lukija ole löytänyt suosikkiarvostelijaansa (itselläni se on rockmusica.net:in Hannu Linkola), kannattaa aina tarkastaa useampi kuin yksi arvio.

Toivottavasti olet muuten nauttinut lehden jutuista!

Itseasiassa minusta tuo nettipeli oli minusta kohtalaisen onnistunut ja olen sen pelailusta aina silloin tällöin nauttinut. Yksinkertaista strategiapähkäilyä, mutta ei mitään uskomatonta videopelikarkkia. Tietysti se ansaitsee arvostelussa tulla mainituksi vähintään Zelda -pelisarjan ensimmäisenä nettipelinä.
Minusta jutun ongelma olikin oikeastaan se, että arvostelussa tuntui olevan ennemminkin pelaajan omat "fiilikset", kuin itse peli. Turhahan tästä on nyt jauhaa, mutta kun peliarvostelussa heitellään kommentteja "Aikuisella pelaajalla on hauskaa kuin pallomeressä.", niin uskottavuus alkaa pikkuhiljaa hiipua

Voin sanoa että omalta osaltani tuo kommentti osui kohteeseensa varsin täydellisesti. Paljoa paremmin ei sitä voisi kuvata. Muutenkin tuo aika hyvin paikkaansa pitää, kun tästä zeldasta saavat tosiaan ilmeisesti nuoremmat hiukan enemmän irti. Ei tuossa arvostelussa kuitenkaan millään lailla pyritty loukkaamaan zeldaa ja faneja...

Tosiasia kuitenkin on, että Phantom Hourglass jakaa mielipiteitä aika rutkasti. Ja syystä. Itsekin väsähdin useamman kerran pelin aikana muun muassa noihin arvostelussakin mainittuihin "hölmöyksiin". En itse silti kyllä arvostelusta päättömyyttä löytänyt.

Mutta pallomeressähän on hauskaa...?

Aikuiselle pallomeren hauskuus on usein varsin kyseenalaista. Ainakin alkuinnostuksen jälkeen.

Lehti on nyt pari ensimmäistä kertaa selattu läpi, eli käytännössä puoleen väliin asti kaikki kiinnostava luettu, ja loppupään jutut (Japanin kulttuuri yms. sekä Banana Yoshimoto-artikkeli ainakin) ovat vielä odottamassa tarkempaa paneutumista.

Arvosteluissa ei mitään uutta ja mullistavaa tällä kertaa, ja toiveena onkin, kuten onkin jo esitetty, hieman tuntemattomammatkin nimikkeet. Ensin lehden Buddha-juttu jo houkutteleekin kovasti.

Shonensarjojen syövereihin vievä katsaus oli kelpo luettavaa, ja huomasin etsiväni samanlaisia kuvioita ja toistumuksia myöskin fantasiakirjoista, varsinkin Dragonlancesta ja Forgotten Realmsista. Ei tietenkään ihan samoja asioita, mutta sitä mikä on lähes joka kirjassa mukana ja miksi juuri näin. Asia olisi paneutumisen arvoinen, mutta se ei lehteen liity mitenkään.

Suurimman huomion varasti kuitenkin sivun pituinen harlekiinimangan ja sen Amerikan valtauksen kertoileminen. Omalta osalta asia on ollut pimennossa, ja jos asiasta on vielä kirjoitettavaa, löytyy ainakin yksi odottava lukija.

Arvosanaksi muodostui 'ihan kiva', lähinnä siksi että arvostelut olisivat voineet olla vielä vaihtelevampia ja ihan ei siis parhaaseen arvosanaan päästä. Mutta jos lehti olisikin täydellinen, eihän sekään olisi mukavaa. Eihän? Koska silloin tason pitäminen yllä olisi huomattavan vaikeaa.

Sain lehden eilen, ja se oli vähäisen pettymys... Hienon näkönen ja mahoton tavaraahan siinä oli mutta enpä tarttunut lukemaan loppuun juuri mitään. Pääkirjoituksen luin puoliksi mutta eipä sekään napannu ja laitoin lehden hyllyyn, selattuani sen useaan otteeseen läpi meiningillä: "eikö täällä nyt tosiaan ole mitään kiinnostavaa?"

Tässä numerossa ei nyt vain sattunu olemaan sellaisia juttuja, jotka mulla nappaa.

Kirjailija Banana Yoshimotosta luettuani tulin siihen johtopäätökseen, että Japan Popin valitsema linja kertoa ja valistaa lukijakuntaansa muunkin kuin mangan ja animen sekä parin lieveilmiön suhteen on juurikin se oikea. Artikkeli kun itsessään oli mallikkaasti tehty, ja eihän tällaisten vielä monelle tuntemattomien henkilöiden esittely ole yhtään hullumpi ajatus. Ylipäänsä muidenkin kulttuuria tekevien japanilaisten kuin mangakojen ja animeohjaajien esittelyjä on mukavaa lukea. Siksi toivonkin Akira Kurosawasta samankaltaista esittelyä, ja ehkäpä jopa parin elokuvan arvostelua tai tarkempaa katsausta muuten. Ja miksei muitakin live-elokuvia mielellään näkisi lehdessä käsiteltävän.

Tällaista tällä kertaa tuli mieleen.

Japan Popin www-sivuilla on nyt luettavissa muutama näyteartikkeli uusimmasta numerosta: http://www.japanpop.fi/sisalto

Joku päivä se postilootasta yllätyksekseni löytyi, ja ulkoasultaan melko mukavan näköinen. Sisällöltään vielä mukavampi, sillä oli paljon mielekästä luettavaa. Ehkä paras juttu (harvinaisen mukavan vampyyrisisällön ohella) oli Tekno-Kekossa oleva yatta-kuva. Kritiikki jää hieman vähälle, sillä tässä numerossa oli mielestäni kaikki se, mitä toivoinkin ja vähän enemmänkin.
Tuosta kannen Japan Pop-logosta, tai miksi sitä nyt sitten kutsutaankaan, en pahemmin pidä jo ihan vaaleanpunaisuutensa vuoksi. Fontti on muutenkin hieman ilkeä.