Lost in Translation

Yleisön tuottamat arvostelut animesta ja mangasta. Luethan alueen säännöt erityisen tarkkaan ennen arvostelun kirjoittamista.

Valvoja: Animeunionin Foorumiaktiivit

Avatar
Japabon Dolls
Viestit: 86
Liittynyt: Su Marras 30, 2003 15:06
Paikkakunta: TRE

Lost in Translation

ViestiKirjoittaja Japabon Dolls » Ke Helmi 04, 2004 01:19

LOST IN TRANSLATION (2003)
Ohjaus ja käsikirjoitus: Sofia Coppola

Sofia Coppolan uusi elokuva on kaukana animesta, mutta koska tapahtumat sijoittuvat Tokioon ja kyseinen draamakomedia kummastelee ja kikattelee pitkälti japanilaiselle kulttuurille, sallittakoot tämä niin sanottu arvostelu, jookosta? (mutta saa tämän deletoidakin).

Bill Murrayn ja Scarlett Johanssonin näyttelemät kaksi murheellista amerikkalaista tapaavat Tokiolaisessa hotellissa ja ystävystyvät. Juonenkulkua sen enempää kertomatta haluan sattuneesta syystä keskittyä lähinnä leffan Japani-aiheeseen.

Elokuva on kerrottu hyvin länsimaalaisesta tai pikemminkin amerikkalaisesta näkökulmasta. Siinä nauretaan muun muassa japanilaisten pituuskasvulle, kielelle, milloin millekkin. Tämä lienee tulkintakysymys, mutta sivussa elokuva nauraa onneksi tavallaan myös jenkeille itselleen.
Vitsit ovat helppoja, mutta kuitenkin suht toimivia. Etenkin elokuvan alkupuolella vitsit jaksavat vielä naurattaa, jonka jälkeen aletaan sortua inhottavasti jonkin sortin jenkkiylimielisyyteen. Huumori pysyttelee hyvin kilttinä, japanilaisista kun olisi halutessaan saanut reviteltyä paljon röyhkeämpääkin läppää. Toisaalta, jos komediaosuudet olisi lyöty olan takaa läskiksi, se olisi luultavasti saanut tämän vannoutuneen tosikon hyppimään seinille.

Japanilaista kulttuuria katsotaan hyvin ulkopuolisella otteella, joka tavallaan sopii elokuvan luonteeseen. Elämään kyllästyneiden päähenkilöiden yksinäisyyttä ei voisi paremmin korostaa, kuin hylkäämällä heidät japanilaisen hotellin pseudoeurooppalaiseen nightclubiin.
Sitä mukaa kun päähenkilöt kehittyvät, Tokio muuttuu heidän mukanaan.
Alussa "Itäinen pääkaupunki" kuvataan suurena tuntemattomana täynnä pieniä vieraita ihmisiä outoine tapoineen. Amerikkalainen ei voisi enää vähempää tuntea itseään ulkopuoliseksi. Pikkuhiljaa Tokio alkaa avaamaan syliään biletyksen riemuille, kuitenkin säilyttäen outoutensa. Lost in Translation vaikuttaa matkaesitteeltä Costa del Sol-tyylin turisteille. Coppolan Tokio on kuin Las Vegas; valotauluja, viinaa, hauskanpitoa - plus tietenkin karaokea.

Mitä tulee elokuvamusiikkiin, toisin kuin Virgin Suiciden, Lost in Translationin soundtrack koostuu yllättävän säpäleisestä ja tylsästä setistä. Leffassa kuullaan mm. Peachesia, Death in Vegasia ja The Jesus & Mary Chainia. Virgin Suicidesta tuttu Airkin on luomassa audiotunnelmia, mutta tälläkertaa huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Surullista ettei elokuvaa ollut sävytetty juurikaan japanilaisella musiikilla.

Pitää muistaa että Tokio tai Japani ei ole millään tavalla pääosassa tässä elokuvassa. Coppola on luultavasti katsonut Tokion oleva sopiva tarinan tapahtumapaikkana miettiessään missä amerikkalainen voisi tuntea itsensä mahdollisimman yksinäiseksi. Lost in Translationin Japani-käsitteellä ei ole varsinaisesti mitään uutta kerrottavaa. Jälleen kerran Tokio on kummallinen metropoli, japanilaiset ovat pieniä ja omituisia ja amerikkalaiset ovat vähintäänkin fiksumpia kuin toiset. Keskitason alapuolelle jäävää viihdettä jota tuskin tulee katsottua toistamiseen.

4/10.

Kuva

Kuva: www.imdb.com
We are the music makers, and we are the dreamers of dreams.

Avatar
kyuu
Säätäjä.
Viestit: 4677
Liittynyt: La Tammi 11, 2003 17:48
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

ViestiKirjoittaja kyuu » Ke Helmi 04, 2004 02:17

Sana on vapaa kaikkien kiinnostuneiden kirjoittamille arvosteluille animesta tai mangasta. Koska Suomi on täynnä yleisiin elokuva-arvosteluihin keskittyviä foorumeja ja muita viestitysvälineitä, pysyttäköön täällä ydinaiheessa.

Mutta, hyvin kirjoitettu teksti ja sivuaa sen verran lähellä aihetta, että en näe tässä kuitenkaan pahan luokan ongelmaa. Uskoisin arvostelun kiinnostavan lukijoita.
Kyuu Eturautti - IRC:Kyuu @ irc.b2irc.net
Puheenjohtaja - Säätöyhteisö B2 ry
Varapuheenjohtaja - Tampere Kuplii ry
Valokuvaaja/roudari - Cosplay Finland Tour

Avatar
Spiralmind
Viestit: 9
Liittynyt: Ma Syys 13, 2004 01:12
Paikkakunta: Hollola
Viesti:

ViestiKirjoittaja Spiralmind » To Syys 16, 2004 21:27

Musta tuntuu että kirjottaja missasi leffan 'pointin'. Ite tykkäsin leffasta vioistaan huolimatta. Perustuu muistaakseni btw löyhästi Sofian omaan kokemukseen Tokiosta joten tapahtumapaikka ei ole mikään sattumalta valittu sivuseikka kuten arvostelun kirjottaja ehkä antaa ymmärtää. Ite en kokenut leffaa mitenkään jenkkiylimielisenä tai japanilaisille nauramisena. Ja mun mielestä suomalainen ja amerikkalainen on aika samanlaisessa asemassa samaistuessaan leffaan. Se mikä leffan 'pointti' oli on vaikea sanoin selittää sen spesifisemin kuin että leffa kertoo elämästä. Hyvin monia haukkuja tästä leffasta oon kuullut ja lukenut, mutta itteen leffa vaan iski. Ja leffa ei ole samanlainen kuin tusina muita, vaan melko ainutlaatuinen, joka on ansio sinänsä. Mun mielestä tavallaan huonokin leffa voi olla hyvä tai siis tarkemmin sanoen ainakin katsomisen arvoinen jos se on ainutlaatuinen. Nykyään tehdään ihan liikaa leffoja samoilla tutuilla kaavoilla - eikä ainoastaan Hollywoodissa vaan valitettavasti moni animekin (toisaalta yksi syistä miksi animesta alunperin kiinnostuin oli juuri vapaus ja erilaisuus... mutta on sitä alkanut huomaamaan animen omia animessa toistuvia kaavoja vaikka ei Hollywood-kaavoja niin paljoa toistettaisikaan).

Vaikee tälle leffalle on pisteitä antaa (ja toisaalta leffoille yleensäkään), mutta jos ois pakko niin minä antaisin... hmm... 8/10.

kemtimo
Viestit: 10
Liittynyt: Ke Tammi 29, 2003 10:46

ViestiKirjoittaja kemtimo » Ke Syys 29, 2004 13:47

Spiralmind kirjoitti:Ite en kokenut leffaa mitenkään jenkkiylimielisenä tai japanilaisille nauramisena.


Samoin. Leffan nähneenä sanoisin, että aiheena oli aivan selvästi yksinäisyys ja se olisi voitu periaatteessa laittaa tapahtumaan missä tahansa. Ja itseasiassa monet jutut olivat niin tuttuja omalta Japanissa oloajaltani, että en oikein nähnyt sitä edes komediana siinä määrin kuin ilmeisesti monet muut. Huomasin usein monien nauravan kohdissa, joissa minä ajattelin "mutta tuohan on aivan tavallista Japanissa."

Leffa itse on huippukamaa, pienten asioiden ympärille kasattua kokonaisuutena näin hyvin toimivaa leffaa ei paljon suuressa levityksessä näe. Ehdottomasti yksi parhaista tänä vuonna näkemistäni leffoista.

DVD pitää varmaan hommata. 9/10

Avatar
Japabon Dolls
Viestit: 86
Liittynyt: Su Marras 30, 2003 15:06
Paikkakunta: TRE

ViestiKirjoittaja Japabon Dolls » Ti Loka 05, 2004 20:00

Spiralmind kirjoitti:tapahtumapaikka ei ole mikään sattumalta valittu sivuseikka

Enhän minä niin väittänytkään:
päähenkilöiden yksinäisyyttä ei voisi paremmin korostaa, kuin hylkäämällä heidät japanilaisen hotellin pseudoeurooppalaiseen nightclubiin.

Coppola on luultavasti katsonut Tokion oleva sopiva tarinan tapahtumapaikkana miettiessään missä amerikkalainen voisi tuntea itsensä mahdollisimman yksinäiseksi.

Arvostelussa oli nimenonomaan tarkoitus tarkastella elokuvan suhdetta Tokioon, ei sen suuremmin miettiä sitä elokuvana itsenään, vaikka sen pisteytinkin. Mitä tulee ehkä hieman turhan tujuun arvosanaan (apua, olen pehmenemässä), on pisteet annettu suhteessa Coppolan edellisen, huomattavasti paremman elokuvan tasoon. Tässä pätee aika tyly meininki: Yhden hyvän elokuvan tekemisestä saat rangaistukseksi vaatimustason nousemisen. Keskinkertaista tai "ihan kivaa" ei enää kelpuuteta. Ja tämä pätee ihan keneen tahansa ohjaajaan.
Spiralmind kirjoitti:Ja mun mielestä suomalainen ja amerikkalainen on aika samanlaisessa asemassa samaistuessaan leffaan.

Nojaa, riippuu varmaan pitkälti yksilöstä. Joillekkin länsimaalaisille aasialaiset kulttuurit eivät ole niin kummallisia kuin toisille.
We are the music makers, and we are the dreamers of dreams.

Avatar
Uni.
Viestit: 34
Liittynyt: Pe Tammi 12, 2007 22:58
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja Uni. » To Heinä 19, 2007 00:24

Minusta tosiaan Lost in translation kertoo enemmän yksinäisyydestä ja kulttuurieroista. Japani ei ole sattumalta valittu sivuseikka, mutta paikka olisi mielestäni toisaan olla missä tahansa kaukana, tosin Japani sopii elokuvan taustaksi hyvin. Todella hyvin.. :D

Antaisin sille 8/10..

Vitsit eivät nimittäin enää lopussa jaksaneet kovinkaan naurattaa. Muutenkaan en kyseistä elokuvaa komediaan luokittelisi. Sen surullinen tunnelma nimittäin mielestäni on niin voimakas, että vitsitkin tuntuvat yksinäisiltä, mitä en tosiaan huonoksi asiaksi sanoisi.

Parasta Lost in Translationissa onkin sen erikoinen surullinen ja yksinäinen tunnelma, joka "valtaa" koko elokuvan.
Eräs viisas poika kerran sanoi: -Kaikki on turhaa! Hän kiipesi luumupuuhun ja että hänen heittelemänsä kovat, vasta vihertävät luumut sattuivat. Osittain siksi, että väite oli totta.

Avatar
kagura
Viestit: 312
Liittynyt: To Heinä 21, 2005 10:32
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja kagura » To Elo 16, 2007 15:45

Mun mielestä Lost in Translation on kyllä tosi hieno elokuva. Ei mua nyt mitenkään naurattanut se, nimittäin jotenkin mun mielestä kaikessa huumorissakin oli jotenkin sellanen surumielinen sävy. Vieraantumisen kokemus on niin vahva, että mulla on ainakin pala kurkussa, kun henkilöt "juhlivat" jne. Mutta hieno elokuva ja Tokio paikkana ikään kuin yksi päähenkilö lisää - juuri sellainen kuin ohjaaja sen haluaa olla. Matkaoppaastahan ei ole kyse. Kyllä tästä kiitettävän arvosanan antaisin.
- ナナ -


Palaa sivulle “Arvostelut”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija