Shin megami tensei: Persona 3 (PS2 - R1)

Yleisön tuottamat arvostelut animesta ja mangasta. Luethan alueen säännöt erityisen tarkkaan ennen arvostelun kirjoittamista.

Valvoja: Animeunionin Foorumiaktiivit

Avatar
finnleo
Viestit: 695
Liittynyt: Ti Maalis 23, 2004 19:27
Paikkakunta: Vilppilä
Viesti:

Shin megami tensei: Persona 3 (PS2 - R1)

ViestiKirjoittaja finnleo » Su Syys 16, 2007 21:19

Näin syksyn kunniaksi otetaankin eräs viimeaikana julkaisuun tullut PS2 peli vaihteeksi tutkintapöydälle:

Shin megami tensei: Persona 3 - PS2 R1 (Atlus - Criware) - K-17
Ja tulkoon maailmaan syksy...

Tiesitkö että päivässä on 25 tuntia ?
Personassa pelaaja istutetaan päähenkilön saappaisiin joka on juuri vaihtanut kouluja.
Mutta kas kummaa hänen uudessa asuntolassaan tuntuu kuhisevan kummia taustalla,
ja asukit kulkee aseen näköiset kapistukset kainalossa.

Melkoisen mitä hittoa alkuvideon jälkeen Homma alkaakin hieman valoittua ja pian
pelaaja kokeekin Kagejikanin - pimeän hetken, tunnin mittaisen väliajan päivien vaihtuessa.
Tässä ajassa muu maailma pysähtyy, normaalit ihmiset muuttuvat liikkumattomiksi arkuiksi,
ja ovat tietämättömiä tästä tapahtumasta.
Mutta pieni joukko ihmisistä ovatkin immuuneja tälle hetkelle, ja joutuvat kohtaamaan sen
suurimman vaaran, eli Varjot.
Pelaajan iskuryhmän ei suinkaan tarvitse paljain nyrkin taistella varjoja vastaan, vaan
heillä on apunaan Personat, eräänlaisia Shinigameja joilla on eri elementtien voimia.
Mutta ovatko ne silti tarpeeksi taistelussa mystistä vihollista vastaan?


Takaisin maan pinnalle hetkeksi
Edellisen lisäksi pelin juoni ei valitettavasti mitään erikoisempia tarjoa. Mutta virkistävästi
Persona 3'ssa liikutaankin lähes nykyisyydessä eikä missään kaukaisessa tähtitulevaisuudessa
taikka fantasiapomppulinnoissa.

Mutta se elementti mikä pelissä taatusti herättää keskustelua ja hälyä on sen hahmojen
käyttämät persoonaherättimet, jotka ovat aseenmuotoisia, ja niitä käytetään
osoittamalla ohimoon ja liipaisinta vetämällä. Ei ollut mitenkään ihme että Persona 3:n
julkaisua viivästettiin kun jenkeissa sattui pahempi ampumavälikohtaus eräässä oppilaitoksessa.

Laatutoteutusta.
Puhelut hahmojen kesken hoidetaan lainaten tyylia visuaalinovelleista, ja paikoin ruudun
lävitse sinkoilee mangamaisia äkkäys- sekä älähdysefektejä mitkä piristää kummasti,
joskin temppu käy hieman veteläksi lorun loppua kohden.
Myös välianimaatioissa luotetaan perinteiseen Anime-tyyliseen animaatioon,
unohtaen tässä osiossa kaikenlaisen fotorealistisen 3D hömpötyksen.

Pelissä temmeltäessä hahmoina toimii hieman yksinkertaiset 3D mallit, mutta ne ei
kuitenkaan hirveästi närää aiheuttaneet kun jäivät sopivan etäisyyden päähän
suurimmaksi osaksi aikaa.

Musiikkimaailma tuntuu olevan Acid-jazz, räpin, hiphopin, rokin, sekä drum & basen
sekoitusta. Operaakaan ei edes unohdeta, joka säestää satiinihuoneen toimia.
Musiikkiosiosta vastasikin Yumi Kawamura, Lotus juice, sekä yleiset taustat väsännyt
Shoji Meguro.
Nämä ovatkin onnistuneempaa tasoa, ja eritoten toiseksi viimeisen taistelun tyylit
yhdistelevä oopperarokkihumppa lennättää loppurutistuksen lävitse esimerkillisesti.
Toki täytyy tietenkin suhtautua eri musiikkimakujen kanssa varauksella.
Taustamusiikeista onkin koottu kokoelmalevy jenkkipaketin mukaan kyytipojaksi
pienehkön taidekirjasen lisäksi.

Alkuperäisessä japanilaisessa versiossa loistivat ääninäyttelijöinä sellaisia nimiä kuin
Rie Tanaka, Megumi Toyoguchi, Aikira Ishida, Mamiko Noto, sekä monia muita.
Valitettavasti heidän suorituksiaan ei tietenkään jenkkiversio anna nauttiakseen.

Taistelujärjestelmä on hieman totutusta poikkeava, pelaaja pystyy ohjaamaan vain
omaa hahmoansa, ja keinoäly hoitaa valitun joukkueen muitten hahmojen toimet.
Toki myöhemmin tulee mahdollisuus ohjeistaa muita, mutta aluksi vaihtoehdot
ovat hyvin vähäiset ellei olemattomat. Onneksi keinoäly ei ole mikään täysi tumpelo,
vaan oppii esimerkiksi virheistään.

Taistelujärjestelmä onkin viilattu sopivan vaikeaksi sekä sopivan helpoksi, pelaajalla on
mahdollisuus päättää taistelu ennenkuin se edes kunnolla alkaakaan johtuen
Varjojen eri heikkouksista eri elementeille joita hyödyntämällä omien persoonien
avulla saa tappelut paketoitua nätisti.
Tämä siis niin kauan kunnes tulee muutama huti, ja varjot päättävätkin tehdä pelaajasta
hakkelusta.
Nimittäin eräs hieman ärsyttävä piirre joka on periytynyt muista Shin megami tensei
peleistä on se että mikäli pelaajan hahmo kuolee missä taistelun vaiheessa tahansa,
peli päättyy siihen pisteeseen.
Joten tämä täytyy pitää mielessä koko ajan.

Joten miksi?
Persona kolmosen pääjuju on kuitenkin oikeastaan vallan yksinkertainen. Se nimittäin sekoittaa
tyypillsen tylsään roolipelielementiin ensinnäkin pokemon/yugioh-tyyppisen personakorttikeräilyn,
sekä maustaa sopan vielä sopivasti Sims:äisellä sosiaalilinkkijärjestelmällä.

Tämä persona ja yhteyshenkilöjärjestelmä onkin pelin nimen mukaisesti keskeisessä
asemassa, ja tämän parissa saakin kulutettua aikaa enemmänkin. Pelaajalle tuo lisähaasteen
personien luonti jossa saman personan voikin tehdä monella eri tavalla tuoden niille eri
taitoja jotka voivat merkitä suurtakin etua taisteluissa. Persona-järjestelmän pohjustaminen
Tarot-korttien arcanaan tuo myös oman mystiikan lisän, joskin tässä ei nimiä pidemmälle mennä.

Yhteyshenkilöosiokin on melkoista tasapainottelua, eritoten tyttöyhteyksillä
tuntuu olevan ikäviä kateusominausuuksia, ja hermostuvat mikäli sattuu unohtamaan
tavata heitä joka kuukausi. Tämä aiheuttaakin välillä harmaita hiuksia.

Tosin se mikä pelissä kuitenkin loistaa on huumori. Etenkin jälkeenpäin muistuu mieleen
urhojoukkueen melkoisen mahalaskun tehneet iskuyritykset biitsillä, naishahmojen
reaktiot kyseenalaisten kuvausten omaavien varusteiden päällelaittamisessa,
sekä taistelujen batman-efektit.
Oman lisänsä tuo tietenkin Sinisilmä-Aegis (tosin käännetty jenkkipelissä Aigis'ksi).
Nämä, ja lukemattomat muut kaskut toivatkin tiettyä kepeää tunnelmaa aina kymmenien
tuntien tasopuurtamisien jälkeen.

Lopuksi
Persona kolmonen on hieman kaksijakoinen tapaus, toisaalta se on hieman
omaperäinen ja räväkkä, mutta toisaalta hyvin ennalta-arvattavissa, kliseinen, sekä
hyvin tasotahkontapainotteinen.

Oma läpipeluuaikani oli 100+ tuntia, tosin tässä olikin hieman varmistelun makua päätyen
99 tason sankariin.
Mutta silti kun viimeinen animaatio lopputekstien jälkeen oli nähty oli naamalla
pienehkö virne, kun peli lähestulkoon yllyttää pelaajan yrittämään uudelleen ja luoda
täydellinen viimeinen persona-kortti, maksimoimalla kaikki yhteyshenkilöitten statukset...
ja näinhän minä teenkin!

Enää jää arvailtavaksi onko ensi vuonna euroopan julkaisun saava Persona 3 versio
sama vakio P3 kuin jenkeissä, vaiko peräti viritetty Persona 3:FES, ohjaajanversio.

Shin Megami Tensei: Persona 3 - Pelin Atlus USA'n kotisivut

[****]
+ Omaperäinen idea
+ Persona-kortti sekä Yhteyshenkilöjärjestelmä
+ Huumori kohdillaan

- Hieman klisienen juoni.

(edit, ei näitä pitäisi väsyneenä kirjoittaa.. joskohan nyt ois pätevä)

Palaa sivulle “Arvostelut”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija