Hiroshiman poika /Hadashi no Gen /Barefoot Gen

Yleisön tuottamat arvostelut animesta ja mangasta. Luethan alueen säännöt erityisen tarkkaan ennen arvostelun kirjoittamista.

Valvoja: Animeunionin Foorumiaktiivit

haplo
Viestit: 409
Liittynyt: Ti Helmi 20, 2007 16:47
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Hiroshiman poika /Hadashi no Gen /Barefoot Gen

ViestiKirjoittaja haplo » To Maalis 22, 2007 09:34

Ensimmäinen Suomeksi koskaan kääntynyt manga on jo tapaus itsessään. Ajalta, jolloin mangaa ei sanana tunnettu, on suomeksi onnistuttu kääntämään ensimmäinen osa sarjasta, jota nykypäivänä tuskin saataisiin Suomeen. Monia vuosia myöhemmin sarja sai toisen osansa suomeksi, ja lisää odottaa varmasti suuri lukijakunta, joka haluaa japanilaiselta sarjakuvaltaan muutakin kuin isoja silmiä ja testosteronia.

Mistä sitten on kyse? Hiroshiman poika on Keiji Nakazawan osittain elämäkerrallinen sarjakuva toisen maailmansodan aikaisesta Hiroshimasta, ja varsinkin sen jälkeisestä ajasta. Päähenkilönä sarjassa on nuori poika, Gen, joka joutuu kärsimään paljon sodanaikaisen Japanin tapahtumista.

Tuodessaan esille näitä moninaisia vääryyksiä, joita Gen joutuu kokemaan, saa Nakazawa sarjaansa hyvän otteen. Parhaimmillakin hetkillä, kun Gen ja hänen veljensä iloitsevat lapsen viattomuudella, paistaa tarinasta läpi kurjuus, joka vain lisääntyy sarjan edetessä. Kun kuuluisa pommi ensimmäisen osan lopulla pudotetaan, voi vain yrittää kuvitella sen tuhon joka kaupunkia on kohdannut.
Sota loppuu, kun pommit on pudotettu, mutta se ei tarkoita kurjuuden loppumista. Toinen osa tuo esille paljon enemmän kauheuksia kuin ensimmäinen osa, ja joitain kohtia kirjasta ei voi suositella herkimmille lukijoille. Tässä Nakazawan piirtotyyli saa kiitosta, jos sarja olisi piirretty realistisemmalla otteella ja moniin yksityiskohtiin panostettu entistä enemmän, menisi sarjan sanoma helpommin ohi. Vaikka taide onkin hienoa, pääpaino on tarinalla, ja tarkalla ajankuvalla jonka taiteilija tuo esille. Jään innolla odottamaan, tuodaanko sarjaan jatkossa niitä elementtejä, joista sodanjälkeistä Japanin amerikkalaistumista ollaan oltu kiitollisia. Sodan jälkeen Japanin perinteinen kulttuuri sai astua sivuun monin osin, mutta vastapainona naisen asema parani. Vallalla ollut käsitys naisista kotirouvina avioliiton solmimisen jälkeen on parantunut ja naisten työelämä on parantunut. Toki sarjaan saa elementtejä muualtakin, ja tämä on vain yksinäisen lukijan toive tarinan monista osista.

Jalavan käännöstä ei voi kuitenkaan kehua yhtä suuresti kuin itse tarinaa. Hienoa on, että Hiroshiman poika saatiin yleensäkin suomeksi, ja ensimäisen osan ongelmat voidaan yrittää ymmärtää helpommin kuin toisen osan. Ensimmäisessä osassa ongelmana toimi pitkälle ruutujen lukemisjärjestys. Toiseen osaan asia on korjattu jättämällä peilaus pois, se kun ei ottanut onnistuakseen ensimmäisessä osassa. Muutenkin on mukavaa lukea sarja sen alkuperäisellä tavalla, vaikka pääpaino ei näissä asioissa olekaan.
Noottia saa toisessa osassa käytetty kieli, jota vaivoin Suomeksi ymmärtää. Monin paikoin pilkut ja pisteet loistavat poissaolollaan, ja lauseista tulee kömpelöjä. Lisäksi hahmojen tapa puhua ei ole lähelläkään onnistunutta. Miten voisikaan olla, jos sanojen perästä puuttuu kirjaimia? Nämä asiat hieman lannistivat, ja sujuva lukukokemus kärsi vaurioita, mikä on sääli sarjassa, jota muuten voisin pitää Suomen parhaana.

Avatar
Uni.
Viestit: 34
Liittynyt: Pe Tammi 12, 2007 22:58
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja Uni. » To Heinä 19, 2007 00:13

Hiroshiman poika on yksiä suosikkimangoistani ja kirjahyllystäni löytyy ensimmäinen painos. Siis ensimmäiseen painokseen kuuluva 1 osa.

Arvosteluun voisin lisätä tämän.

Ensinnäkin Hiroshiman poika sai kohtalaisen huonon vastaanoton Suomessa. Sitä ei ostettu kovin paljon ja toista osaa tosiaan odotettiin yli kymmenen vuotta.

Hiroshiman poika on kovin sodanvastainen teos. Sen tarkoituksena ei ole niinkään haukkua jenkkejä, jotka pudottivat pommin vaan se enemmänkin arvostelee Japania, sen tiukkaa kuria, sekä ylipäätänsä sotia. Hiroshiman poika nimenomaan arvostelee kaikkia sotia käyttämällä esimerkkinä tätä kyseistä. Se haastaa lukijan ajattelemaan sodan merkitystä. Se hämmästyttää ja itkettää.

Jatko-osia en ole lukenut, kuin 2 osan englanniksi ja minun täytyy sanoa, ettei se ole pakollista.

Itselleni se on kovin henkilökohtainen teos, sillä (vaikka se kuulosttaakin kriitikko clicheltä) se tosiaankin avaa silmät. Vaikka kauheudet sinäänsä tietää, Genin tarina tuo yksilönäkökulman. Sotaa käydään luvuilla ja yksilöt hukkvat lukujen virtaan, mutta kun katsoo tuon pikkupojan kärsivän rupeaa ajattelemaan miten monia hänen kaltaisiaan tosiaan on.

Suosittelen teosta kaikille. Se on tosin kovin surullinen ja se pitää lukea ajatuksella, joten mitään metromangaa en sanoisi sen olevan.

Annan sille 10-

Saako näin pitkiä lisäarvosteluja tänne edes kirjoittaa?? Moderaatorirakkaat sitten siistivät pois jos ei :3

:D Uni kuittaa..viimein...
Eräs viisas poika kerran sanoi: -Kaikki on turhaa! Hän kiipesi luumupuuhun ja että hänen heittelemänsä kovat, vasta vihertävät luumut sattuivat. Osittain siksi, että väite oli totta.

Avatar
Tsubasa
Viestit: 631
Liittynyt: Pe Loka 24, 2003 19:05
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Hiroshiman poika /Hadashi no Gen /Barefoot Gen

ViestiKirjoittaja Tsubasa » Ke Heinä 25, 2007 23:20

haplo kirjoitti:Monin paikoin pilkut ja pisteet loistavat poissaolollaan, ja lauseista tulee kömpelöjä.


Tarkennetaan: koko teoksessa ei ole yhtäkään pistettä. Lauseiden perästä löytyy kyllä huuto- ja kysymysmerkkejä tarvittaessa, mutta muuten ne ovat pisteettömiä kuin TV-tekstitykset. Minua hävettäisi julkaista tällaista.

Kolmatta osaa on saatu odotella jo aika kauan, joten kenties se jääkin haaveeksi. Käsittämättömän suolainen hinta on varmaankin karkoittanut kaikki ne uudet, nuoremmat ostajat, joiden ansiosta Jalava ilmeisesti luuli voivansa jatkaa sarjan julkaisua.


Palaa sivulle “Arvostelut”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija