Teizokurei - Ghost talkers Daydream (R1 DVD)

Yleisön tuottamat arvostelut animesta ja mangasta. Luethan alueen säännöt erityisen tarkkaan ennen arvostelun kirjoittamista.

Valvoja: Animeunionin Foorumiaktiivit

Avatar
finnleo
Viestit: 695
Liittynyt: Ti Maalis 23, 2004 19:27
Paikkakunta: Vilppilä
Viesti:

Teizokurei - Ghost talkers Daydream (R1 DVD)

ViestiKirjoittaja finnleo » Ke Joulu 27, 2006 18:50

Ghost talkers Daydream. - Geneon entertainment USA
Uskotko sinä aaveisiin?

Misaki Saikia ei voisi luonnehtia millään lailla täysin normaaliksi ihmiseksi. Iltatyönään hän tekee duunia
dominana tarjoten piiskaa heille joilla on varaa siihen. Päivisin hän on taas palkattu meedio, joka auttaa
maan päälle jääneitä aaveita jatkamaan matkaansa tuonelaan.
Misakin elämä ei kuitenkaan ole ruusuilla tanssimista. Dominan homma on alkanut hieman tökkimään,
joten siitä olisi hyvä päästä eroon vielä kun pystyy. Ja meediopuoli ei ole kiinnostanut alkujaankaan,
mutta henkien näkeminen ei ole neuvoteltavissa, ja aina tulee uusi keikka mikä täytyy hoitaa pois, ja
kaiken lisäksi perässä luuhaa valokuvaaja joka seuraa hänen jokaista liikettä.

Mitä kääreitten alta paljastuukaan…
Mikäli Daydreamin kohtaa kaupan hyllyllä voi ensireaktio olla, ”haa… Bondage hentaita.” Mutta eipä
sarjassa pahemmin rintojen ja peppujen esittelyjä pitemmälle mennä. Toki Misakin poikkeavasta
manausasusta voidaan tunnustaa tuottavan tiettyä kiusaantumista. Mutta tarinallisesti Saki Okusen ja
Sankichi Meguron luomus tarjoaa hieman mehevämmän pihvin mitä ulkokuori antaisi olettaa.
Sitä voisi myös luonnehtia hieman iljettäväksikin, luottaen kuvioihin jotka pyörivät lapsitragedioiden
ympärillä jotka taatusti herättävät tunteita. Päähahmona toimiva Misaki on myös monisyinen,
ammattitaitoinen, paikoin hellyttävä, räävitön, asennevammainen, ja muutoin ihan symppis.

Kuitenkin tuotannollisesti Teizokureitä on kuitenkin vaikeaa arvostaa. Se näyttää hieman karkealta --
ehkä tahallisestikin, sekä ohjaus tuntuu kaipaavan hieman rautaisempaa otetta kokonaiselämyksestä.
Tuntuu kuin kaikki olisi ollut sitä pientä hienosäätöä vailla että jokin asia ei jäisi ärsyttämään, oli kyse
sitten turhan päällekäyvistä nuudelimaisista musiikeista, hieman kompuroivista kohtauksista
Misakin köysilemmikin kanssa, sekä erinäisistä naamanvenytyksistä.

Toinen seikka on mitenkä sarjan ainekset sotivat toisiansa vastaan. Dominan arkipäivästä
sivutuotteena tuleva huumori on melko hävytöntä, mutta silti varsin potentiaalista. Ja kontrastina
meedion epäarjen tuoma kitkerä realiteetti tuo jo sellaisen vakavuuden tunteen että vitsailu on jo
sopimatonta. On toki tapauksia missä huumori sekä tragedia on onnistuttu yhdistämään, mutta homma
muuttuu dilemmaksi kun ohjaajan rytmitaju on hieman hukassa.

Voisin myös jatkaa menneellä viikolla Desert Punkin arvostelussa esiteltyä teemaa jossa
ääninäyttelijät päättävät tehdä välillä jotain aivan muuta kuin totuttua. Ja kuinka ollakaan Daydreamissa
Misakin roolissa on Masumi Asano, joka on tunnettu enemmän herttaisemmista rooleista, kuten
Saga, Tiny snow fairy Sugarissa. Asanon rooli on kuitenkin kriittinen, kaikki tarinassahan pyörii
karkeakäytöksisen ja jatkuvan perusärtyneen Misakin ympärillä, ja suoritus on vähintäänkin
mallikelpoinen, eritoten täytyy nostaa hattua varsin hävyttömien pikkunäppäryyksien suorituksissa.
Pienenä pettymyksenä taas Tomokazu Sugita tekee kompuroivan roolin aaveita pelkäävänä Misakin
meediokeikkojen yhdysmiehenä.

Hiomaton timantti
Pikainen animehistorian kysymys: Mikä onkaan kaikkien aikojen kardinaalivirhe animesarjaa
tehdessä käytettäessä lähdemateriaalina jonkin toisten teoksia?
Vastaus: Se että animesarja tehdään kun tämä toisen henkilön tarina on vielä kesken.
Tämä virhe saa vielä suuremman kertoimen Teizokureissa kun ottaa huomioon että ei ollut tiedossa
päähahmon ympärillä pyörivien tärkeimpien miksi, ja miten kysymysten vastauksia. Esimerkkeinä Misakin
menneisyydestä tarjoillaan toisessa jaksossa vinkkejä ja vihjauksia, ja näihin ei sitten yhtään palata
myöhemmissä jaksoissa. Seurauksena olo on kuin lapsella jonka edessä on heiluteltu tikkaria ja heiluttaja
päättänyt sitten popsia värkin itse -- Eli itku meinaa tulla.

Teizokurei jää harmittamaan monella osa-alueella. Eritoten toteutukseltaan kun tarinassa
tuntuu olevan piilevää syvyyttä, sekä paikoin hävyttömän hellyttävässä päähahmossa yllättäviäkin piirteitä.
Siihen tutustumista ei voi myöskään suositella koska mikäli tarina sattuukin iskemään niin tätä ei
ilmeisesti ole tulossa animoituna uutta, eikä mangaakaan ole kukaan jenkkijulkaisija vielä noukkinut riveihinsä.

Harmittavaa sinänsä…

[**½]

Palaa sivulle “Arvostelut”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija