Stellvia (r1 DVDx8)

Yleisön tuottamat arvostelut animesta ja mangasta. Luethan alueen säännöt erityisen tarkkaan ennen arvostelun kirjoittamista.

Valvoja: Animeunionin Foorumiaktiivit

Avatar
finnleo
Viestit: 695
Liittynyt: Ti Maalis 23, 2004 19:27
Paikkakunta: Vilppilä
Viesti:

Stellvia (r1 DVDx8)

ViestiKirjoittaja finnleo » Ma Touko 22, 2006 20:06

Stellvia – Uchuu no Stellvia – Pioneer / Geneon DVD R1 x 8
Avaruusseikkailu 2356

Vuonna 2167 Aurinkokuntamme koki suurkatastrofin kun 20 valovuoden päässä oleva tähti räjähti aiheuttaen
paineaallon, joka tuhosi lähes kaiken elämän maapallolta, sekä värjäsi ympäröivän avaruuden vihreäksi.
189 vuotta myöhemmin ihmiskunta on yhdistynyt saumattomasti perustaen avaruuteen Foundation
avaruusasemia jotka suojelisivat aurinkokunnan planeettoja räjähdyksen jälkiaallolta.

Kaiken tämän keskellä on Shima Katase, aivan tavallinen tyttö joka haluaa toteuttaa unelmansa: Nähdä
universumin niin kuin se ennen oli, ja nähdä se katsomatta jatkuvasti taivaisiin. Nyt maapalloa uhkava
tuhovoimainen jälkiaalto on antamassa Shimalle mahdollisuuden levittää näkymättömät siivensä ja lentää
avaruudessa sydämensä kyllyydestä… Mikäli siis vain oppisi ensin lentämään…

Stellvia ni youkoso
Mikäli intro herätti kysymyksen ”Onko tämä sitten sitä perinteistä koulutytöt ja pojat tekevät ihmeitä
jossakin tyyppinen tapaus?” Niin vastus on tyly ”Kyllä.” Oikeastaan sillä on hyvinkin läheinen sukulainen nimeltä
Stratos 4. Mutta kuten sekin pystyi yllättämään hyvällä juonella, myös Stellvia onnistuu upottamaan
katsojan mukavan mehevään tarinaan. Tietenkään ei sovi unohtaa melko loistavaa kasvukipu huumoria, sekä
tietenkin siihen liittyviä ongelmia.

Tietty lämminhenkisyys huokuu tarinasta, esimerkiksi kun sankarittaremme Shi-pon joka joutuu
sanaharkkaan äitinsä kanssa he kuitenkin saatuaan hieman etäisyyttä toisiinsa ajattelevat hyvinkin lämpimästi
ja huolta kantaen toisiaan. Mutta osaa tämä tarina olla myös hieman ilkeäkin, ja esittää myös ihmisluonteen
huonoakin puolta.

Teknisellä osalla Stellviassa pelataan varman päälle, ja tulevaisuuteen ollaan hypätty reilusti joten intertiamoottorin
perusteita ei vielä tarvitse päätäänsä vaivata. Muutoinkin sarjan ratkaisut eivät liioin ponnaa silmille, on jopa ilo huomata
kahvinkeittimien elävän hyvin vielä vuonna 2356...

Laatua koko rahalla
Ohjauksestahan vastaa Tatsua Sato, joka muun muassa oli Xebecin edellisen avaruushörhöilyn Martian
Successor Nadesicon
ohjaimissa. Eli huumoripuoli oli taatusti hallussa, mutta on ilahduttavaa todeta
draamankin onnistuvan.

Hahmosuunnittelussa Makoto Uno on jälleen xebecillä toimessa. Love Hinan ratkaisuista en ole oikein aina
pitänyt, mutta nyt kun on enemmän tai vähemmän firman omasta tekeleestä kyse niin mitään ristiriitoja
ei synny. Toki hahmojen silmät ovat ehkä suhteettoman suuret ja kasvot hieman pullavat, mutta silti onnistuvat
olemaan omalla tavallaan uniikkeja.

Shi-ponin roolissa Ai Nonoka tasapainottelee hienon hienosti ällösöpön ja ärsyttävän välillä onnistuneesti vielä
tuolloin melko tuoreena näyttelijänä. Muissa äänissä on taasen sellaisia nimiä kuin Fumiko Orikasa, sekä
Megumi Toyoguchi.

Ja sitten se alkutunnus. Angela yhtye oli elämänsä vedossa kun he aloittivat yhteistyön Xebecin kanssa,
ja Asu e no Brilliant Road, (Huomiseen vievä loistava tie.) onkin kompin parhaimpia kappaleita tähän
asti. Ja sanotaan mitä sanotaan solistin äänestä, hän kuitenkin osaa sitä käyttää, ja tuntuu aivan kuin hän
tanssisi sanojen kanssa. Mainittakoon myös että en suosittele tätä kappaletta tieliikennekäyttöön.
*kröhöm*

Kirei na yozora (kaunis yötaivas) taas passittaa kuplivalla luonteellansa kepeät jaksot loppuun, ja vakavimpien
jaksojen lopuksi sitten tarjoillaan End of the world, kappale jonka ryhdikäs ja sokeriton olemus sopii
näihin jaksoihin enemmän kuin täydellisesti.

Vauhdikkaasta Brilliant road kappaleesta tehtiin myös hidastempoinen versio joka julkaistiin End of the world
sinkun kanssa, ja aluksi se tuntui varsin turhalta tapaukselta. Mutta kun sarjan loppupuolisko alkoi, ja se
näyttää nurjempaa luonnettansa, sen arvon alkaa ymmärtämään.

Lopuksi
Stellvia on naiivi sarja, sen hyväntahtoisuus saa paikoin jopa You’re under arrestin tapaiset tuntumaan karulta
todellisuudelta. Se myös paikoin yksinkertaisesti uskomattoman raivostuttavasti pelaa kaikkein
selvimmät juonikuviot ja tilanteet kun ongelmat alkavat olla ylitsepääsemättömiä, joilloin tietenkin tarjoillaan
Brilliant road instrumentaalina. Mutta silti se onnistuu olemaan rehellinen, löytämättä sille parempaa kuvausta.
Se yrittää juuri sopivasti kaikessa, eikä missään vaiheessa kompastu mihinkään mikä tuntuisi liioittelulta. Näin se
ottaa vallan katsojastaan haikeaan loppuun asti.

Ainoa varsinainen moite minkä tästä löydän on että joku voisi ehkä ottaa herneen nenäänsä univormujen hameitten
pituudesta. Mutta onneksi kuten pari muutakin sarjaa, Stellviaan ei ole pelkästään hameenhelmaan katsominen… kröhöm.

Tietenkin toinen moite on että sarjan julkaisija Pioneer (nykyisen geneon) sovelsi siihen varsin hinnakasta kolmen
jakson lukumäärää per kiekko suurimaksi osaksi. Mutta en suuremmin tästä sarjan katsottua enää välittänyt.

Stellvialle oli, kuten Nadesicolle suunniteltu jatkoa, mutta tämä kuulemma on nyt lopullisesti tuomittu mahdottomaksi.
Toisaalta herää ajatus. Kun kerran sarja saatiin näinkin hyvin päätöksen… miksi pilata hyvä juttu ?

****½

Avatar
Trilkk
Viestit: 202
Liittynyt: Su Helmi 09, 2003 12:11
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

ViestiKirjoittaja Trilkk » Ti Kesä 06, 2006 11:54

Kirjoitin kesällä 2004 seuraavannäköisen arvostelun:
Vuosi 2356. Noin 200 vuotta sitten läheisen tähden räjähtäminen supernovaksi aiheutti säteilypulssin, joka vuorostaan aiheutti suurimman katastrofin Terran historiassa. Alivalonnopeutta matkanneet tähden ja ympäröivien massakeskittymien aineosat ovat saapumassa aurinkokuntaamme, jolloin jotakin tarvitsisi tehdä. Tällä kertaa ihmiskunta on onneksi varautunut.

Katase Shima on aina halunnut nähdä tähdet ja vihreän (jep) avaruuden läheltä eikä vain katsomalla ylöspäin. Nyt toive on toteutumassa. Hänet (kuten iso lauma muitakin) hyväksytään oppilaaksi toisen säätiön elikkäs Stellvian avaruusasemalle - juuri kun huhuttuun "Suureen tehtävään" on vain häviävä määrä aikaa. "Maapallolla menee hyvin. Jostakin syystä myös minulla." Pirtsakka tyttö - ei luulisi näissä olosuhteissa, mutta siitä lisää alla.

Tatsuo Sato ohjasi avaruuseepos Nadesicon samalle tuottajalle 1996. Aika paljon on muuttunut, eikä tässä ole miljöötä lukuunottamatta kyse edes samasta genrestä. Kyseessä ei ole parodiaralli, vaan ilmeisesti ihka oikea yritys koko perheen scifieepoksen suuntaan.

Nimenomaan koko perheen. Alkuhämmästys antaa olettaa enemmän, ja tyylikäs design hämäsi minuakin ensimmäisen jakson ajan. Hieman pintaa raaputettaessa paljastuu silti että Xebeciltähän se on tullut - Stellvia on tyttöromaani, joka on siirretty avaruuteen. Teknologia näyttää korealta, mutta on kuitenkin sellaista perinteistä leffapotaskaa jossa ohjelmoitaessa pyörii 3d-objekteja ruudulla ja fysiikka toimii jos toimii miten sattuu.

Painotus on sillä kenen rakkaussuhteet ovat nyt menossa karille, ja miksi pojat eivät ikinä tajua mistään mitään. Välistä riitaannutaan ystävättärien kanssa ja kohdataan uusia ihmisiä joitten kanssa voi olla hieman kränää, mutta lopulta kaikki ongelmat selviävät kunhan tirauttaa pari kyyneltä ja kimittää asiat selviksi (siis kaikki ne ongelmat, joita ei kannata vitkutella seuraavaan jaksoon sisällön turvaamisen takia).

Kansan kielellä: Stellvia on aivan uskomatonta potaskaa.

Mutta kuten sanottu, se on Xebecin potaskaa. Silloin kun ei olla pelastamassa maailmaa, muistetaan olla hyväntuulisia Shiponin ja Rinan söpöillessä ympäriinsä tukijoukkojen kera. Mitään kunnon tolkkua koko sarjassa ei ole, mutta ylijäävä tarmo sijoitetaan hömppään sellaisella rakkaudella, että en haluaisi alkaa kitisemään sisällön puutteesta. Ennen katsomista minua peloteltiin huhuilla, joitten mukaan Stellvia yrittäisi olla toinen Ryvius. Olin jokseenkin helpottunut huomatessani ettei se edes yrittänyt. Ehkä joskus parempi näinkin päin.

Ja jos se ei tuosta selvinnyt, tykkäsin siis kuin hullu puurosta.

Kuka muu muuten pisti merkille, että Bianca -opetushävittäjät muistuttivat huomattavasti Iremin klassisen R-Type -pelisarjan designiä?

Avatar
finnleo
Viestit: 695
Liittynyt: Ti Maalis 23, 2004 19:27
Paikkakunta: Vilppilä
Viesti:

ViestiKirjoittaja finnleo » Ti Kesä 06, 2006 12:02

Trilkk kirjoitti:Kuka muu muuten pisti merkille, että Bianca -opetushävittäjät muistuttivat huomattavasti Iremin klassisen R-Type -pelisarjan designiä?


Ja tässä vaiheessa se klassinen... eihän se ole sinne päinkään: Biancan cockpitti lyhyempi. Biancassa
"poimumoottori", sekä Biancan Lighting Joust salko vain ja ainoastaan sitä harrastusta vasten... heh.


Palaa sivulle “Arvostelut”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Yahoo [Bot] ja 2 vierailijaa