Kazemakase Tsukikage Ran - Carried by the Wind (vol 1-4, R1)

Yleisön tuottamat arvostelut animesta ja mangasta. Luethan alueen säännöt erityisen tarkkaan ennen arvostelun kirjoittamista.

Valvoja: Animeunionin Foorumiaktiivit

Avatar
Lunael
Viestit: 434
Liittynyt: Ti Tammi 28, 2003 17:10
Paikkakunta: Oulu

Kazemakase Tsukikage Ran - Carried by the Wind (vol 1-4, R1)

ViestiKirjoittaja Lunael » Ke Helmi 08, 2006 03:55

Kuva

Samurai-ajan Japanin maaseutua pitkin tekee matkaansa omalaatuinen parivaljakko. Ensimmäinen on tyyni ja hiljainen samurai, sellainen kuin samurain kuvittelisikin olevan - paitsi että tämä on nainen! Toisesta taas on tyyneys kaukana - Rautakissan Nyrkin taistelutaidot omistava yliaktiivinen kiinatar pitää huolen siitä että rauhassa ei matkaa tehdä. Ranin ja Meowin tie vie, nimen mukaisesti tuulen mukana kylästä kylään ja kaupungista kaupunkiin, mukana vain kevyt lompakko, yleensä muriseva maha, ja ajatus seuraavassa majapaikassa odottavasta viileästä sakesta...

Akitaro Daichi on animeohjaajista monipuolisimpia, mutta joskus tuntuu että myös tuotantonsa laajuuteen nähden vähiten tunnettuja. Herran tuotantoon mahtuu kaikkea humoristisesta draamasta (Kodocha, Fruits Basket) alavireiseen tulevaisuusdystopiaan (Now and Then, Here and There). 13-osainen humoristinen samuraisarja Tsukikage Ran vuodelta 2000 laajentaa entisestään Daichin monipuolista kuvastoa.

Tsukikage Ran tuo asetelmaltaan mieleen Shinichiro Wataneben tuoreemman Samurai Champloon. Kuten Champloo se on selkeän episodimainen, vastakohtaisen sankarikaksikon joutuessa seikkailusta toiseen Tokugawa-kauden loppupuolen Japanissa. Sarjat eroavat lähinnä huumorinsa tyylissä - siinä missä Champloo tavoittelee nykykulttuurin coolia usein täysin anakronistisilla viitteillä ja juonielementeillä, kumartaa Tsukikage Ran lähinnä perinteisemmän, historiallisesti korrektin samuraifiktion suuntaan, niin elokuviin, tv-sarjoihin kuin mangaankin.

Tsukikage Ran on siis hyvin pitkälti huumorisarja. Ran harvemmin on koominen elementti, paitsi normaaleista sake-nitkuistaan kärsiessään, Meow taas on jopa rasittavuuteen asti korostettu slapstickin lähde. Lähes jokaisella jaksolla on kuitenkin vakavakin puolensa, ja liiankin usein Ran joutuu vetämään miekkansa esiin. Silloin toiminta on tylyä, nopeaa ja päättyy jonkun kannalta huonosti. Sarjan taistelut ovat kaunista, ja ennenkaikkea uskottavaa katsottavaa.

Mitään suurempaa juonta ei sarjan kolmentoista jakson ympärille edes yritetä rakentaa. Molempien sankarittarien menneisyyteen kyllä sarjan aikana palataan, mutta hyvin kevyesti, osana yksittäisten jaksojen tarinaa. Minusta ratkaisu on järkevä - selkeä, onnistunut episodimaisuus ei haittaa. 13 jaksoon ei suuria kaaria välttämättä ilman ongelmia mahduta.

Animaation laatu sarjassa on hyvää vuosikymmenen alun perustasoa, josta en ainakaan itse keksi suurempaa moitittavaa, jos en hurrattavaakaan. Erityismaininta pitää kyllä antaa sarjan musiikeille: alkutunnari on kerrassaan loistava, ja kautta sarjan tunnelmaa tuetaan oikein sopivilla teemoilla. Etenkin Meowin kiinahenkinen alkumusiikin taustatapailu on paikoin aivan ihanaa.

Bandain neljälle levylle jaettu julkaisu on normaalia mallia, niin kuvan- ja äänenlaadun kuin ekstrojenkin suhteen. Jälkimmäisistä miellyttävimpiä ovat sarjan historiallisia ja kulttuurillisia viitteitä valottavat liner notesit, joita selaa ja lukee jaksojen katsomisen jälkeen ihan mielellään.

Tsukikage Ran on niitä sarjoja jotka helposti jäävät suuren yleisön tutkan alle. Kyse ei ole mistään äärimmäisestä genreä mullistavasta mestariteoksesta, vaan selkeän omanlaisesta, ainakin minulle vallan hyvin maistuneesta pienestä helmestä. Selkeä sulka Akitaro Daichin hattuun, jälleen kerran.

-Juha

Palaa sivulle “Arvostelut”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija