Lady Oscar: Upseeri ja prinsessa

Yleisön tuottamat arvostelut animesta ja mangasta. Luethan alueen säännöt erityisen tarkkaan ennen arvostelun kirjoittamista.

Valvoja: Animeunionin Foorumiaktiivit

Avatar
Berubara
Viestit: 34
Liittynyt: Ma Maalis 28, 2005 16:20
Paikkakunta: Muhos

Lady Oscar: Upseeri ja prinsessa

ViestiKirjoittaja Berubara » La Huhti 30, 2005 18:44

Hei!

Tätä hetkeä olen odottanut! Että pääsisin arvostelemaan tänne sen kaikkein ihanimman koskaan näkemäni animen!

Eli... kyseessä on sarjan ensimmäinen osa, jonka Castle Communications julkaisi Suomessa 1994, alkuperäinen julkaisija on Tokyo Movie Shinsha. Tyylilaji shoujo ja kesto 86 min. Tätä animea on nykyisin erittäin vaikeaa löytää, varsinkaan hyväkuntoisena -ja laatuisena ja sellaista, mutta minun kohdallani kävi tuuri, sillä kyseessä ei ole kirjaston tuote vaan tämäkin löytyi ihmeen kautta monien vuosien kirppisetsintöjen jälkeen huutokaupasta. Erittäin loistava kuvan -ja äänenlaatu! Alkuperäisnimi on muuten Versailles no bara tai Berusaiyu no bara, tunnetaan myös nimellä Rose of Versailles ja Berubaraksikin olen tätä kuullut kutsuttavan.

Mutta itse asiaan: Lady Oscarin tarina sijoittuu Ranskan vallankumouksen alkuaikoihin. Lady Oscarissa on siis kyse siitä, kuinka pettynyt isä kenraali Jarjayes on odottanut saavansa itselleen poikaa jo tovin aikaa, mutta kun hän on odottanut jo kylliksi, hän päättää kasvattaa perheen kuudennen lapsen, joka on siis tyttö - pojan tavoin ja ristii hänet siis nimellä Oscar Francois de Jarjayes. Lady Oscarin täyttäessä 14-vuotta hänen on otettava vastaan tehtävänsä suojella tulevaa Ranskan kuningatarta, Itävallan Wienistä kotoisin olevaa prinsessa Marie Antoinettea ja loput saattekin ottaa selville itse, jos ette ole vielä tätä nähneet. Pelkään jo nyt kertoneeni liikaa! Mutta kerrottakoon silti vielä, että Lady Oscar pyrkii suojelemaan prinsessaa henkensä uhalla ja ottamaan selville salaliitoista tätä vastaan ja siinä muassa hän myös vastustaa suuresti köyhyyttä ja saa joitain aatelisia silmätikuikseen. Takakannessa Lady Oscaria kuvaillaan tyyliin:" ... Täynnä jännitystä ja romantiikkaa parhaaseen Zorro-tyyliin", mutta mielestäni asiasta voi olla montaa mieltä... nimittäin siitä Zorro-tyylistä!

Tässä tarinassa on kovasti realistisuutta ja oikeasti tapahtunuttakin. Esimerkiksi jotkin tarinan henkilöistä, kuten esimerkiksi Marie Antoinette, Maria Teresa ja Hans Axel von Fersen sekä molemmat tarinan Ludvigit ovat oikeasti olleet olemassa ja mielestäni Ryoko Ikeda tekee myös hyvin, tarinan romanttisuudesta huolimatta, kun hän kuvaa köyhyyden ja aatelisten ja yleensäkin ihmisten olot tuohon aikaan täysin totuutta kaunistelematta, kuten ne ovat olleetkin. Eli, kun katsoo Upseerista ja prinsessasta vielä niitä seuraavia osia, huomaa tarinan muuttuvan vain ehkä raaemmaksi jakso jaksolta, ja suurelta veren roiskeelta ei voi olla välttymättä.
Lady Oscarin editoijien mukaan Ikeda ei ollut koskaan halunnut piirtää mistään niin kovasti, kuin Marie Antoinettesta ja hänen toiveensa siis toteutuikin tämän sarjan myötä. Mielestäni oli myös erittäin hyvin keksitty, että tarinaan lisättäisiin mukaan myös fiktiivisiä hahmoja niiden oikeasti eläneiden joukkoon. Itsestäni ainakin tuntuu siltä, että jos Ikeda olisi kertonut Antoinettesta vieläkin realistisemmin, ei sarja olisi kerännyt senkään enempää katsojia tai lukijoita, mitä jos lukisi hänen oikean elämäkertansa tai katsoisi joltain YLE:ltä jonkin dokumentin hänen elämästään! Eli mielestäni niin mehukkaan ja mielenkiintoisen tarinan ja itse hahmon, kuin Lady Oscarin avulla historiasta saadaan tehtyä mielenkiintoisempaa luettavaa ja katsottavaa ja jos vaikka yläasteella tai jossain käsitellään historiassa Marie Antoinettea, kannattaa katsoa tai lukea Lady Oscaria, jotta asia jäisi paremmin päähän ja selviytyisi paremmin kokeistakin. Mutta tämä on siis vain minun mielipiteeni.

Aikaisemmin mainitsin, että filmillä on hyvä äänenlaatu, mutta toivottavasti kukaan ei tulkinnut minun kehuneen suomidubbia! Nimittäin, kuten kaikilla on hyvin tiedossa, on se aivan kaamean kuuloista! Niin se on tässäkin, mutta onneksi pääosiin on panostettu enemmän, niin kuin niihin yleensä tehdäänkin. Mutta muuten dubbaus kyllä kuulosti niin kaamealta, että minun oli pakko nauraa niissä kohdissa, joissa mies puhui naisen äänellä! Ja seuraava asia, josta nyt huomautan on tietysti ihan yhdentekevä pikkujuttu, mutta kerran nyt kirjoitan tästäkin teoksesta näin tarkasti on se pakko kirjoittaa: eräässä kohdassa joku kutsuu madame Jarjayesia "Lady Oscarin vaimona", vaikka hän on kylläkin tämän äiti ja parissa kohdassa, vaikka Antoinettella on asianmukaisesti nainen ääninäyttelijänä, joku ällöttävän lipevän kuuloinen miesääni sanoo jonkun pienen sanan tai sitaatin Antoinettena, esimerkkinä yhdessä tanssiaiskohtauksessa erittäin huomattava:" Suokaa anteeksi." Nämä ovat vain pikkujuttuja, joita olen ihmetellyt pikkutytöstä lähtien, mutta mainitsinpa nyt kuitenkin.

Tarina on piirretty erittäin kauniisti ja Kouji Magainon säveltämä musiikki vain tehostaa tuota kauneutta ja luo kohtaukseen aina juuri sen tarvittavan tunnelmansa. Ja kuvan ja äänen yhdistelmä myös aiheuttaa katsojassa juuri sen tunteen, jota ehkä tekijä on pyrkinyt katsojassa tavoittelemaankin. Minua jäi vain harmittamaan pienesti, että miksi Lady Oscarin suomalaisversiosta on poistettu Hiroko Suzukin kaunis ja herkkä laulu alku -ja lopputeemoista? Itse musiikkikin on tietysti jo pelkästään kaunista, mutta erityisin olisin pitänyt siitä, jos edes lopputeema "Ai no hikari to kage" olisi säästetty käsittelemättömänä eli, että laulu olisi säästetty.
Ja nyt jos jatkaisin itse hahmoista: heillekin on luotu ihan suhteellisen värikkääntuntoiset luonteet ja tarinan vakavuuteen on lisätty pienenä piristysruiskeena aina välissä suloista tilannekomiikkaa ja Antoinette tuo tarinaan lapsellisella luonteellaan (hänet on pyritty esittämään sarjassa juuri sellaisena, kuin hän on ollutkin) myös hienoista piristystä ja ainakin tässä Upseerissa ja prinsessassa ja seuraavassa osassa Naamiaisia ja salajuonia Antoinette tuo sitä julki ihan mukavalla tavalla. Mutta sitten sarjan kolmas osa, Eläköön uusi kuningas onkin sitten jo vailla huumoria, mutta toisaalta: kyseistä jaksoa ei olla tarkoitettukaan naurattamaan jotakuta, kuten sen nähnyt varsin hyvin tietää. Ja kerran tästä sarjasta tulee vain jakso jaksolta raaempi ja kielenkäyttökään ei niinkään saa kehuja osakseen, voisin antaa tämän jakson ikäsuositukseksi 12+ ja tuleehan se seksikin jonkin verran esille. Ehkä myöhemmille jaksoille antaisin ikäsuositukseksi 13+ tai 14+, mutten enempää. Ja nämä siis vain jos minulta kysyttäisiin! Eli, mielestäni sarja ei käy täysin pikkutytöille, vaikka tämän ensimmäisen osan ja sen Eläköön uusi kuningas itsekin suht nuorena näin (10v) ja varmasti moni muukin sarjan fani on sen niin nuorena nähnyt.

Ja nyt... minun olisi aika viimeinkin antaa tälle julkaisulle arvosana ja tällä kertaa se on 9 ja puoli. Normaalisti olisin antanut täyden kympin, mutta nyt kun arvostelinkin teoksen hieman tarkemmin, aluksi mietin 10-:sta huonon dubbauksen tähden, mutta sitten huomioin niitä muutamia muitakin pienehköjä "vikoja" niin siitä tulikin sitten toinen miinus ja lopputulokseksi tulikin 9 ja puoli. Eli kannattaa katsoa! (* kiitos ja kumarrus arvostamalleni Ryoko Ikedalle*)
Seuraa sydäntäsi.
Pidä kiinni unelmistasi (niin pääset pitkälle).
Älä tuomitse toista ulkokuoren perusteella.
Ole vapaa!

:)

Avatar
Soeur Odeline
Viestit: 47
Liittynyt: Pe Loka 28, 2005 17:50

ViestiKirjoittaja Soeur Odeline » To Huhti 27, 2006 22:10

Tämä on sarja, jonka nähdäkseni soluttauduin animeseuraan ja nyt vihdoin viimeinkin sain katsottua sen loppuun.

Koska suhteeni Ranskan vallankumoukseen on varsin fanaattinen (historiallista aikakauttakin voi fanittaa, tosin saatan olla Suomen ainoa fani) tiedän lähes kaiken sarjassa esiintyvistä todellisista henkilöistä. Tavallaan siitä oli hyötyä, koska tosielämän kuuluisuuksien kuten kreivi Mirabeaun pikku visiitti tyttöjä ahdistelevana juoppona huvitti kovasti ja joidenkin tilanteiden näkeminen dramatisoituna, kuten säätyjen kynttiläkulkue ja Bastiljin valtaus ... no, sai minut haltioitumisen valtaan. Sarjan toinen puolisko oli ensimmäistä huomattavasti parempi ja demonisesti naureskelevat pahiksetkin tuntuivat muuttuvan inhimillisiksi.

Orleansin herttuan esittäminen jonkinlaisena üüberkonnana oli oikeasti aika huvittavaa, koska tosielämässä se oli aika pelkurimainen tyyppi, joka kyllä tavoitteli valtaistuinta, mutta kansansuosion avulla ja taustajoukkojen painostuksesta. Kuningas sensijaan meni 100% nappiin, juuri tuollainen Ludvig parka oli historiankirjojen mukaan. Marie Antoinette oli huomattavasti kovempi ja yritti jatkuvasti saada naapurivaltoja puuttumaan vallankumoukseen, mutta sen esittäminen sarjassa ei olisi ehkä toiminut. Ja Robespierre vaikutti uskottavalta (paitsi ulkonäön puolesta, se oli pienikokoinen, sairaallonen, puuteroidut hiukset) ja vaikutti juuri sellaiselta hahmolta, jollainen se oli vallankumouksen alkuvaiheessa.

Pidin kovasti fiktiivisten päähenkilöiden, Oscarin ja Andrén romanssista ja Oscarin omalaatuisesta persoonasta ylipäätään. Ferseniä oli vaikea ottaa todesta, koska se esitettiin niin komeana ja mä olen nähnyt niin monessa muotokuvassa sen poskipunan ja valkoisen peruukin.

Eniten jäi kuitenkin ihmetyttämään suosikkivallankumoukselliseni, Antoine Saint-Justin (jonka muotokuva on mun avatar) saama käsittely. Jostain syystä populaarikulttuurin piirissä Saint-Just kuvataan usein jonkinlaisena sadistisen häijynä terroristina, sellaisena, mitä tosielämässä olivat Collot d'Herbois ja Carrier. Saint-Just oli kyllä terrorihallinnon aikana vastuussa aika monen ihmisen kuolemasta, mutta oli persoonaltaan moralisoiva utopisti, jonka mielestä paratiisi syntyisi maan päälle sen jälkeen kun kaikki pahat ihmiset olisi hävitetty. Toisaalta, populaarikulttuurissa harvoin käsitellään aitoa fanatismiä. Vielä voisin valistaa sen verran, ettei yksikään vallankumousjohtaja itse murhannut ihmisiä, vaan poliitikkoina he usuttivat (ja palkkasivat) tavalliset ihmiset tekemään likaiset työt puolestaan. Mutta miten jännittävää olisi seurata vallankumousjohtajia kirjoittamassa kuolemantuomioita mielipuolinen virne huulillaan?


No, fiktio fiktiona. Tämä oli vain historiapoliisin valistuspuhe. Tosielämässä 1700-luvun loppupuoli oli tuhat kertaa hullumpaa kuin Lady Oscarissa. Vai miltä kuullostaa "järjen palvelus" Notre Damen käytävälle rakennetussa kreikkalaisessa temppelissä?
Extreme? Me?


Palaa sivulle “Arvostelut”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija