Japanilainen populaarikulttuuri Suomessa -tutkimus

Lmmz

Dosentti Katja Valaskiven tekemä, ruohonjuuritasolta japanilaisen populaarikulttuurin harrastamisen historiaa ja nykypäivää käsittelevä tutkimus on nyt ilmestynyt.

Lainaa:

Japanilaisen populaarikulttuurin suosio Suomessa kasvaa yhä

Kymmenettuhannet suomalaisnuoret harrastavat japanilaista populaarikulttuuria ja vieläkin suuremmat joukot kuluttavat sarjakuvaa, animaatioelokuvia, videopelejä tai erilaisia oheistuotteita sen kummemmin japanilaista alkuperää ajattelematta. Yksi näkyvimmistä harrastusmuodoista on pukuilu (cosplay) eli animatio- ja sarjakuvahahmoiksi pukeutuminen, jonka harrastajia Suomessa on useita tuhansia, ellei kymmenen tuhatta. Animaatioelokuvien (anime) ja sarjakuvien (manga) harrastajajoukot ovat vieläkin suurempia.

Vaikka japanilaisen populaarikulttuurin buuminomainen, näkyvä murtautuminen valtajulkisuuteen tapahtui jo muutama vuosi sitten, kasvaa suosio edelleen pikku hiljaa ja melko tasaisesti. Ilmiö on saavuttanut yläasteikäisten keskuudessa pysyvän jalansijan, ja noin 30 prosenttia 15-29 -vuotiaista nuorista ilmoittaa olevansa hyvin kiinnostunut tai jossain määrin kiinnostunut japanilaisesta populaarikulttuurista.

Suomessa julkaistaan vuosittain noin 150 suomenkielistä manga-albumia. Lisäksi englanninkielisten albumien kauppa on vilkasta. Suomenkielistä mangaa ostetaan lehtimyyntipisteistä ja marketeista, englanninkielistä verkkokaupoista. Animen tärkein levityskanava on internet, jossa sekä laillisen että tekijänoikeuslakeja rikkovan materiaalin määrä on suunnaton.

Tulokset perustuvat Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksikössä valmistuneeseen tutkimukseen, jossa on kartoitettu japanilaisen populaarikulttuurin harrastuskenttää ja markkinoita Suomessa sekä näiden kytköksiä globaaliin ilmiöön. Tutkimusta varten on haastateltu harrastajia, kaupallisten tahojen edustajia ja asiantuntijoita Suomen lisäksi myös Japanissa.

Tulokset osoittavat, että japanilainen populaarikulttuuri tuo uusia piirteitä ja muutoksia nuorison kulutuskulttuuriin ja median käyttötapoihin. Nämä muutokset haastavat media-alan toimijat arvioimaan uudelleen mediateollisuuden ja -markkinoiden rakenteita. Haastetuksi tulevat myös oleva kotimainen ja kansainvälinen tekijänoikeuslainsäädäntö.

Tutkimuksen tekijä, dosentti Katja Valaskivi kertoo tutkimuksen tuloksista julkistamisseminaarissa 5.3.2009 Pressiklubilla Helsingissä klo 14 alkaen. Tutkimusta kommentoivat suomalaisen Japani-harrastuksen jokapaikanhöylä Kyuu Eturautti, tutkija Minna Ruckenstein Helsingin yliopistosta sekä kustannustoimittaja Antti Valkama Sangatsu mangasta.

Tutkimuksen on rahoittanut Helsingin Sanomain Säätiö ja toteuttanut Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksikkö. HS-Säätiö: http://www.hssaatio.fi/
Journalismin tutkimusyksikkö: http://www.uta.fi/jourtutkimus/

Journalismin tutkimusyksikön kustantama julkaisu Pokemonin perilliset. Japanilainen populaarikulttuuri Suomessa ilmestyy Tampereen yliopiston Tiedotusopin laitoksen Tutkimuksia-sarjassa (A 110/2009). Se on 5.3. lukien kokonaisuudessaan ladattavissa osoitteessa http://www.uta.fi/jourtutkimus .

Suora linkki tutkimuksen PDF-versioon

Lmmz

Tutkimus ei ole kauheasti vielä aiheuttanut ainakaan täällä foorumeilla keskustelua - toki ymmärrän, että harva jaksaa kahlata läpi 100-sivuista tutkimusta ihan nopeasti ainakaan.

Kiintoisaa on, miten eri medioissa tutkimuksesta on nostettu hyvinkin erilaisia pointteja esiin (perässä omat kommenttini):

HS: Kolmasosa nuorista kiinnostunut japanilaisesta popkulttuurista - havainto oli itse asiassa lähteenä olleen Nuorisotutkimuskeskuksen 2007 tekemän nuorten Internet-käyttöä tutkineen tutkimuksen sivuhuomio
Digitoday: Laitonta ja laillista animea verkossa suunnattomasti - Tämä oli ehkä tutkimuksen tärkeimpiä havaintoja. Nyt se on virallisesti tutkittu ja sanottu ääneen: tekijänoikeuslain näkökulmasta kyseenalaisella p2p-nettilevityksellä on merkittävä osa suomalaisessa animebuumissa
Suomen Kuvalehti: Mangaa ja animea: Japanista tulee "aidompaa" nuorisokulttuuria - Melko perinteistä "mikä siinä animessa viehättää" -kysymykseen vastauksen etsimistä
YLE: Japani on pop - korostetaan japaniharrastuksesta juurikin cosplayta esimerkkihenkilön kautta, ei juurikaan analysoida tutkimusta itseään.
IL: Japanin populaarikulttuurin suosio Suomessa kasvaa yhä - lähes suoraan STT:n tiedote, joka taas pohjaa yliopiston tiedotteeseen, joka referoi tutkimuksen tiivistelmää ("hieno" kuvitus lienee kuitenkin IL:n omaa). Lisäjutuksi on vielä kyselty ympäripyöreitä satunnaiselta Blippon asiakkaalta ja myymäläpäälliköltä.

Pari muutakin lehteä on tutkimuksesta verkkosivuillaan uutisoinut, mutta jutut ovat olleet suoraan STT:n uutisen kopiointia, joten en niitä tähän linkitä.

Itseäni eivät tutkimuksen havainnot sinällään yllättäneet, sillä esitin varsin samansuuntaisia havaintoja viime kesän Animeconin animefandom katsoo itseään peiliin -paneelin alustuksessa.

Tutkimuksen tilastollisesti edustavin materiaali tosin ilmeisesti pohjautui enimmäkseen Tracon III:n kävijäkyselyyn, jossa otos oli vajaa sata henkeä, sekä reilulle kymmenelle yhdistykselle lähetettyyn kyselyyn. Vaikka tutkimuksessa onkin haastateltu myös yksittäisiä harrastajia verkon kautta, edelleen itse pohdin sitä että millaista harrastus todella on sen suuren massan näkökulmasta, jotka eivät ole mukana animeseuroissa eivätkä ole kovin aktiivisia coneissa - suuri, hiljainen massa, eivät "fanaattiset" ja näkyvimmät fanit :)

Vaan millaisia ajatuksia muissa foorumin käyttäjissä (ja tutkimuksen kohdemateriaalissa) tutkimus herättää?

Kaneli · **Liittynyt:** Ma Loka 13, 2008 18:43 **Viestit:** 88

No eipä siihen mitään voi sanoa, sen verran tyhjentävä on toi PDF.

On animu ja manga yhä etäisiä normipopulaatiolle, mulle näyttää kaikki manga jotenkin halvalta ja tökeröltä, kuin dubattuna, suomenkielisenä. Kuin Aku Ankalta, ja normicitizen ei Aku Ankasta nyt niin välitä. Animu on helpommin lähestyttävä, ja sehän onkin haalinut eniten "tutustujia" verrattuna mangaan, sillä sen henki ja meininki ei panosta puoliakaan tekstityksiin... Suomalainen voi helposti katsoa tekstityksiä ja samalla katsoa henkilön ilmettä ja kuunnella äänensävyä, jos tekstitykset tulevat täydellisesti yhtä aikaa äänen kanssa. Mangassa tosin on jostain syystä aina tarina ja juoni parempia kuin missään animuissa, sillä taiteilija on itse alusta loppuun saakka määritellyt teoksen, kuin kirjailija. Animu on yhtä sirkusta tekemisvaiheessa. Siten usein saan nähdä, miten mangat tempaavat mukaansa oikein kunnolla ja ei voi malttaa olla lukematta seuraavaa osaa, ja näin käy vain HYVIN harvojen animujen kanssa, HYVIN HYVIN harvojen. Näin normicitizen katsoo mangaa pintapuolisesti ja ei halua kokeillakaan, ja saattaa oikeasti katsoa satunnaisen animun, mutta ei niin innostu, sillä ei kokenut oikein mitään vahvoja tunteita, ja yhdistää tämän animun kaikkiin muihin animuihin. Voipi harrastus jäädä siihen.

Muistan lukuisia hyviä mangoja, joita on ollu mahdollisuus lukea vain netin kautta, sillä niitä ei ole virallisesti "tuotu" edes Jenkkilään, ja on moneen jäänyt koukkuun, ja oikeasti välittänyt, vaikka tarina olisi kuinka tyypillinen. Mangoja ei ole jäänyt kovin monta kesken, mutta animuja on miljoonittain.

Tosin näin olen vain todennut henkilökohtaisesti, tietty se voi olla toisilla täysin toisin.

jtn

Kaneli kirjoitti:

normicitizen ei Aku Ankasta nyt niin välitä

Jos näin kerran on, niin miksi Aku Ankkaa ostetaan suomessa enemmän kuin esimerkiksi käännettyä kaunokirjallisuutta? Tuon tilaston mukaan ennemminkin näyttäisi siltä, että akkari on yhä koko suomen wirallinen sarjakuva.

Kaneli · **Liittynyt:** Ma Loka 13, 2008 18:43 **Viestit:** 88

Suomalainen saa vasta täydet normaalin kansalaisen oikeudet täytettyään 18 vuotta ---> Normicitizen

Itsekin paljon Akkaria nuorena lukeneena voin sanoa, että vanhat sanomalehtistripit sun muut sopivat myös hyvin aikuisille, mutta nämä nyt ovat iankaikkisen vanhoja ja kaikki uudemmat ovat suunnattuja alakouluikäisille...

Sandi

Lmmz kirjoitti:

Vaikka tutkimuksessa onkin haastateltu myös yksittäisiä harrastajia verkon kautta, edelleen itse pohdin sitä että millaista harrastus todella on sen suuren massan näkökulmasta, jotka eivät ole mukana animeseuroissa eivätkä ole kovin aktiivisia coneissa - suuri, hiljainen massa, eivät "fanaattiset" ja näkyvimmät fanit

Sivusta muutamaa epäaktiivista harrastajaa seuranneena täytyy todeta että ei se harrastusmuoto nyt poikkea mitenkään oleellisesti aktiivisen harrastajan perusmenettelystä. Molemmille yhteistä tuntuu olevan se että sekä animaatiota että sarjakuvaa tykätään lukea/katsoa yhden tai useamman kaverin kanssa samalla aiheesta keskustellen. Keskustelun tason ei tarvitse olla mitenkään korkealentoisen akateemista, vaan ihan perus: "Lol lol lol nauran", "Apua, mitä toi L tekee?!", "Lääh", jne. Tarkoituksena tuossa on että viihdettä kulutetaan ja siitä keskustellaan sosiaalisessa ympäristössä.

Tietysti ihmiset katselevat animea ja lukevat mangaa myös yksin mutta näistäkin on tyypillisesti tapana harrastaa keskustelua joko irl tai netissä. Tällainen käytös ei sinänsä poikkea mitenkään normaalista "katoix eile hei salkkarit, siin oli nii ihq kohta ku...", se että nuoriin ihmisiin on alkanut japanilainen viihde uppoamaan kotimaista ja yleensäkin länsimaalaista enemmän on sitten oman tutkimuksensa aihe.

En nyt ihan ymmärrä myöskään että miksi conissa kävneiltä nuorilta ei mukamas voisi kerätä luotettavan omaista tilastodataa? Ajatus siitä että conissa kävisivät vain aktiiviset harrastajat on hieman kaukaa haettu. Vuosittain sadat ihmiset kyselevät neuvoja foorumilla, järjestäjiltä sekä kavereiltaan yleisiä con-survival-ohjeita, mittava osa väestä ei siis ole conit moneenkertaan läpikolunneita aktiiveja vaan ensi kertaa conissa käyvijä passiivisempia harrastajia, joka näkyy jo siinä etteivät nuo harrastajamassat vaikuta missään perinteisissä kerhoissa.

Ymmärtäisin epäuskon jos vuoden suurin tapahtuman Animeconin kävijämäärät olisivat 500 - 3 000 tai jopa 3 000 - 5 000 kävijää. Mutta kun nykyään pelkästään Traconissa käy 3 500 kävijää ja Animeconissa noin 10 000, ei tämä nähdäkseni voi tarkoittaa kuin sitä että ns. kriittinen aktiivipopulaatio on harrastajakunnassa jo saavutettu ja harrastus on tullut osaksi valtavirtaa. Tämä taas tarkoittaa että tuosta 10 000:sta Animeconin kävijästä todennäköisesti vähintään 70% on passiivisia harrastajia, jotka ovat lähteneet katsomaan oman harrastuksensa messutapahtumaa.

Nähädkseni entisaikojen ajattelu että tosi harrastajan tunnistaa pukuilusta on aikansa elänyttä. Cosplayta harrastetaan coneissa, koska se koetaan valtavirran tavaksi ja näin harrastuksen valtavirtaistuminen vain vahvistuu entisestään. Nykyajan nuoriso puhuu erilaisista nuorista ns. ernuina ja siinä missä animen ja mangan harrastaja koettiin 10 vuotta sitten erilaisena nuorena on se tämän päivän nuorisolle yksi mahdollisista identiteettiryhmistä pilottitakkien, hoppareiden ja tranceglitterin ohella. Pelottaa vain ajatus siitä millaisia ne nykyiset ernut sitten mahtaavat olla.

haplo

Kuulun tuohon Lmmzin mainitsemaan suureen hiljaiseen massaan, joten samaa on tullut pohdittua itsellänikin. Aktiivisin olen näillä foorumeilla ja muuten en sitten ääntä itsestäni pidäkään. Tästä johtuen olisin mielelläni nähnyt tutkimuksen teossa käytettävän tämän kaltaistakin keinoa. Mielelläni minä olisin vastaillut, kuten tein kyseisen opinnäytetyönkin kohdalla. Vaikka tutkimuksen tuloksiin ei muutosta tulisikaan, olisipa tämä hiljainen massakin kuitenkin mukana.

Lönkka

Kaneli kirjoitti:

Suomalainen saa vasta täydet normaalin kansalaisen oikeudet täytettyään 18 vuotta ---> Normicitizen

Itsekin paljon Akkaria nuorena lukeneena voin sanoa, että vanhat sanomalehtistripit sun muut sopivat myös hyvin aikuisille, mutta nämä nyt ovat iankaikkisen vanhoja ja kaikki uudemmat ovat suunnattuja alakouluikäisille...

Kannattaa kuitenkin muistaa että Akkari on kuitenkin jo tieskuinka monetta vuosikymmentä aikuistenkin (tai normicitizenienkin) keskuudessa SE luetuin ja suosituin sarjakuva.
Usein myös se ainoa mitä luetaan.
Valitettavasti; kapea maku ei ole kellekään hyväksi.

Sandi kirjoitti:

Mutta kun nykyään pelkästään Traconissa käy 3 500 kävijää ja Animeconissa noin 10 000, ei tämä nähdäkseni voi tarkoittaa kuin sitä että ns. kriittinen aktiivipopulaatio on harrastajakunnassa jo saavutettu ja harrastus on tullut osaksi valtavirtaa.

Kannattaa muistaa että Finnconissa käy useampi tuhat scifistiä jne.
Ja vastaavasti Traconissa prosentuaalisesti pienempi osa noista kävijöistä on rooli- ja figupelaajia tms

Kumpikaan fakta ei kyllä vähennä kommenttisi totuusarvoa.

Lmmz

Yleltä tuli sitten toinenkin uutinen aiheesta (Radion kulttuuriuutisissa), otsikolla Ennakkoluulot värittävät japanilaisen populaarikulttuurin harrastamista Suomessa.

Tässä on varsin hyvin ja asiallisesti uutisoitu tuota harrastajien ja "suuren yleisön" välistä kuilua. Tosin vähän pelottaa, kun Dragon Ball -kohu taas kaivetaan esiin. Olen valitettavan kyyninen sen suhteen, että asiasta aikanaan pimahtaneilla lastensuojelijoilla olisi tänäkään päivänä kykyä suhtautua viihdesarjakuvaan järkevällä tavalla - saati sitten yrittää myöntää aiempia virheitään.

Edit: Osuipa silmään myös Nelosen videohaastattelu, joka on hivenen provosoivasti otsikoitu Homoeroottinen pornomanga - Japanin lahja Suomenkin naisille. Toimittaja tyytyy lähinnä haastattelemaan Valaskiveä, joka kommentoi tutkimuksessakin esille tuotuja ajatuksia.

Aniki

Japanilainen populaarikulttuuri Suomessa -tutkimus

Paikallaolijat